Erityisherkkyys ja joulun pyhät

Hidasta elämää -keskustelu Foorumit Ihminen Erityisherkkyys ja joulun pyhät

Avainsanat: ,

Tämä aihe sisältää 8 vastausta, 9 kirjoittajaa, ja siihen kirjoitti viimeksi  maailmankaikkeus 1 vuosi, 8 kuukautta sitten.

  • Julkaisija
    Viestit
  • #229

    Eevi
    HE-kirjoittaja

    En tiedä liittyykö tämä suoraan erityisherkkyyteen, mutta itselle ainakin joulun perinteet ja sukuloinnit tuntuu… Ahdist…herättävän vastustusta. Tunnistaako kukaan samaa?

    Luulen että osa tätä on juuri se että tuntee voimakkaasti pinnan alla olevat tunteet, jännityksen, ihmisten väliset lataukset ja odotukset. Se ei siis ole kenenkään vika, vaan itse saa näissä tilanteissa harjoitella syvähengityksiä ja sitä että antaa asioiden olla kuten ne on.

    Usein olen paennut jouluksi jonnekin ulkomaille ja sillä hyvin välttänyt nämä tilanteet.
    Välillä sitä tuntee surua siitä, että suvun kanssa oleminen tuntuu latautuneelta, mutta taas tätähän se ihmisyys myös on.

    0
    like
    0
    love
    0
    haha
    0
    wow
    0
    sad
    0
    angry
  • #269

    Sirpa
    Keskustelija

    Mulla ainakin tuottaa ahdistusta joulun aikaan kulutushysteria. Mainoksia tulee jatkuvasti ja muistutetaan että nyt pitää ostaa sitä ja vielä ehdit hankkia tätä… Mietin sitä krääsän määrää mikä joulun takia tuotetaan. Itse ostan ihan vaan pari lahjaa ja muut teen itse tai keksin hyviä lahjakortteja, esim. siivouksessa auttamista tms.

    Myös ne odotukset ja se, että kaikki pitää tehdä juuri niin kuin on tehty aina, hiukan ahdistaa. Tykkään kyllä viettää joulua perheen kesken, mutta jättäisin kaiken turhan hössötyksen pois.

    Hyvää joulua kuitenkin sulle Eevi, ja toivottavasti pääset karkuun jouluhässäkkää, joko ihan kirjaimellisesti tai vaikka meditoimalla välillä.

    0
    like
    0
    love
    0
    haha
    0
    wow
    0
    sad
    0
    angry
  • #279

    Tiuku
    Keskustelija

    Itseä ahdistaa myös tuleva joulu todella paljon. En tiedä tarkalleen mistä ahdistus johtuu, mutta ehkä siitä, että elämässä on joutunut käsittelemään niin paljon lapsuudenaikaisia asioita muihin perheenjäseniin verrattuna ja se näkyy tietyllä tavalla elämässä menestymisessä. Kun sitten jouluna kokoonnumme yhteen niin siellä peilaa omaa elämäntilannetta muiden tilanteeseen ja se ahdistaa. Koen varmaankin huonommuuden tunnetta siitä, että olen joutunut kompuroimaan niin paljon, että tietyt unelmat eivät ole ainakaan vielä päässeet toteutumaan.
    Toisaalta olen tyytyväinen siitä, että olen joutunut läpikäymään tiettyjä uskomuksia, ajattelumalleja toimintatapoja, koska olen sen kautta saanut joustavuutta ja armollisuutta itseäni kohtaan. Sukulaisten keskuudessa monesti huomaan sen, että muutamat eivät ole edes tietoisia omista uskomuksista, jäykistä ajatuksista yms. vaan kulkevat sitä omaa polkua pitkin puskien eteenpäin. Itsellänikin näitä edelleen on, mutta kun niistä on tullut tietoisemmaksi niin niitä osaa vähän kyseenalaistaa ja itseen osaa suhtautua hyväksyvämmin.
    Ehkä joulusta selviää jos pystyisi olemaan oma itsensä kaikissa tilanteissa, pitämään omat rajat ja voimaan hyvin vaikka ympärillä olisi aivan eri elmäntilanteessa olevia ihmisiä.

    0
    like
    0
    love
    0
    haha
    0
    wow
    0
    sad
    0
    angry
  • #303

    Viannn
    Keskustelija

    Samansuuntaisi fiiliksiä täällä. Kulutushysteria ja kaupoissa säntäilevät ihmiset, ihmisten hermostuneisuus kaiken ”pakollisen” ehtimisestä ja kerkiämisestä… jos mielii asioida julkisilla paikoilla, kohtaa väistämättä ilmassa väreilevän kollektiivisen levottomuusepidemian. Minulla on taipumus imeä itseeni ärsykkeitä ympäristöstä, jossa kulloinkin olen, sekä kiinnittää huomiota yksityiskohtiin ja ”tarrautua” niihin häiriöksi asti. Joulun alla näitä häiritseviä ärsykkeitä on tietenkin tavallista enemmän.
    Haaveilen sellaisesta mielentaidon saavuttamisesta, että pystyisin joskus hengittelemään itseni omaan ”kuplaan”, jonka sisällä voisin rauhoittaa itseni näissä ahdistavissa ympäristöissä…

    Sukuloinneissa niin ikään koen raskaana sen latautuneisuuden ja jännitteisyyden. Lähipiirissä on myös näitä perinnepakkomielteisiä (kaikella kunnioituksella), joiden varmistelu, odotukset ja hössötys tukahduttavat. Ymmärrän perinteiden merkityksen ja tärkeyden, mutta mielestäni ne kääntyvät itseään vastaan silloin, kun niistä tulee pakko: tehdään koska ”näin on aina tehty”…ja uudenlaiset ideat torpataan enemmän tai vähemmän jyrkästi. Tältä tuntuu eritoten, kun käymme puolisoni sukulaisia tapaamassa, jolloin minua vaivaa se, ettei asioista keskustella.

    Tämä on minulla toinen vuosi, kun ehdottelin puolisolleni pakenemista Eevin tavoin johonkin rauhaan…Tunnen samoin surua siitä, että sukuloiminen ei tunnu niin mielekkäältä, kuin olen pitkään todistellut itselleni. Lapsuudesta nuoruuteen ja varhaisaikuisuuteen asti olen kuvaillut itseni perhekeskeiseksi ihmiseksi, jolle samalla paikkakunnalla asuvien sukulaisten joukosta löytyy myös hyviä kaverisuhteita. On ollut ihmissuhdekriisin paikka tajuta, ettei oikeastaan koekaan oloaan kotoisaksi suuren osan sukulaisista kanssa. Joulu jännittää, koska ajattelen tämän kihelmöivän pintaan.

    Ihana tämä uusi foorumi. Kirjoittaminen helpottaa.
    Vielä kun ehtii vaihdella ajatuksia ennen joulua, olisi ihanaa jos tänne tulisi joku yhteinen rauhoittumisharjoitus kaikille meille jouluahdistujille 🙂

    0
    like
    0
    love
    0
    haha
    0
    wow
    0
    sad
    0
    angry
  • #306

    Emmi
    Ylläpitäjä

    Samanlaisia tuntemuksia minullakin. Olen muutamina viime päivinä Helsingin keskustassa liikkuessani pannut merkille tuon hysterian ja stressin, mikä joka puolella on ja huomaan, että siihen lähtee hirvittävän helposti itsekin mukaan. Joudun usein sanomaan itselleni, että HENGITÄ.

    Viannn, tosi hyvä ehdotus tuo rentoutusharjoitus. Täällä foorumilla on nyt uusi aloitus aiheesta, joka löytyy tästä. Siinä on myös hengitysharjoitus mukana.
    Mietin, voisiko se toimia siellä jouluhässäkän keskellä? Sukulaisten ja perheen kanssa, jouluruokien valmistelun keskellä, missä tahansa tilanteessa? Ajattelin itse kokeilla, millainen vaikutus sillä on 🙂

    0
    like
    0
    love
    0
    haha
    0
    wow
    0
    sad
    0
    angry
  • #311

    Jarkko
    Keskustelija

    Minulle nämä joulun pyhät ja vapaa antoivat uskoa ja toivoa.Sain kokea ihmisten läheisyyttä ja rakkautta josta olen kirjoittanut .Joulu on antamisen ja saamisen juhla.
    Minä sain tänä jouluna sitä rakkautta jota en ole saanut pitkään aikaan.Menin ihmisten
    luokse jossa minusta välitettiin ja sain heiltä hyvää .Huomasin että en ole yksin tässä
    maailmassa vaan kyllä minäkin olen olemassa ja en ole epäonnistunut ihminen josta olen
    maininnut muutamissa kommenteissani.Tietysti vähän nämä pyhät ovat tylsiä kun ei ole
    tekemistä mutta kyllä ne tekevät hyvää sielulle ja pistävät hidastamaan elämää.Olen
    herkkä ja muutamissa joululauluissa on herkkä teksti.Se pistää itkemään välillä kun
    kuuntelee sanoja.Koen tuntevani laulujen sanoman omassa elämässäni voimakkaasti.
    Kiitos teille kirjoituksista ja hyvää jatkoa kaikille .
    Terveisin. Jarkko

    0
    like
    0
    love
    0
    haha
    0
    wow
    0
    sad
    0
    angry
  • #373

    Hetuli82
    Keskustelija

    Olen erityisherkkä ja siksi myös tunnen joulunkin tunteet (hyvät ja huonot) niin vahvana. Ja joulu, päivänä on ollu jo vuosia turha. Joulu ei enään tunnu miltään. Yksi pvä muiden joukossa. Yksi syy siihen on myös isäni menehtyminen syyskuussa 2015. Isä kuului parina viimeisenä vuotena, suurena osana jouluamme. Vanhemmat erosivat jo kun olin 13v. Mutta isän kaksi vikaa vuotta, vietimme joulut koko perheen kesken. Nyt isää kun ei ole, ei sen jälkeen ollu mulle jouluakaan.

    0
    like
    0
    love
    0
    haha
    0
    wow
    0
    sad
    0
    angry
  • #393

    kakatsu74
    Keskustelija

    Mä jo nuorena sanoin perheelle etten tule viettämään joulua enää perheen kanssa, halusin olla yksin ja koin joulumielen teeskentelyksi. Olen sittemmin viettänyt monia jouluja yksin , syönyt mitä itse haluan ja viettänyt hartautta jota oma perhe ei vietä, tai tavannut ystäviä. Omat arvoni ovat erilaiset kuin muun perheen. Nyt 43 vuotiaana, olen perheetön, en ahdistu joulustressiin ollenkaan. En edes huomaa ”kiireisiä ihmisiä” ja tavallaan nautinkin vähän joulukoristeista kaupoissa, koska en yleensä osta niitä. Minulla jouluun ei liity mitään pakkoa, vaan vietän sen juuri niinkuin itse haluan.Levollista. Laitan muutaman joulukoristeen, valoja/kynttilöitä ja joulukukkasen. Käyn laulamassa joululauluja tilaisuuksissa sekä kirkossa. Tykkään joulun sanomasta ja rauhasta.

    0
    like
    0
    love
    0
    haha
    0
    wow
    0
    sad
    0
    angry
  • #411

    maailmankaikkeus
    Keskustelija

    Joulu tuo itselleni lapsuudesta alkoholistiperheessä 10v eläneenä 10v ja sittemmin henkisesti väkivaltaisessa kasvattiperheessä 7v eläneenä lapsena vain ainoastaan tunteita, jotka haluaisin unohtaa ja pyyhkiä pois tyystin ja kokonaan. Vaikka itse olen aina joulun rakentanut omalle lapselleni, en koskaan voi sanoa, että joulun odotusta millääntavoin tuntisin ja odottaisin. Kun lapseni on aikuinen ja omilla teillään, ei joulu tule kuulumaan millääntavoin elämääni todennäköisesti. Ei myöskään siksi, etten näe milläänmuotoa järkevänä ostaa ostamisen vuoksi ihmisille jotain, joulun vuoksi. Jouluni muuttuvat varmasti.

    0
    like
    0
    love
    0
    haha
    0
    wow
    0
    sad
    0
    angry

Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.