Esittele itsesi – kuka sinä olet?

Hidasta elämää -keskustelu Foorumit Ihminen Esittele itsesi – kuka sinä olet?

Tämä aihe sisältää 22 vastausta, 23 kirjoittajaa, ja siihen kirjoitti viimeksi  Maikki 1 viikko, 1 päivä sitten.

  • Julkaisija
    Viestit
  • #430

    HE-toimitus
    Ylläpitäjä

    Kuka sinä olet, mitä haluat kertoa itsestäsi?
    Jotta voisimme tuntea toisemme paremmin, tässä ketjussa voit esitellä itsesi ja halutessasi kertoa taustoistasi <3

  • #431

    Jarkko
    Keskustelija

    Minä olen 51 vuotias mies ja elän yksin. Olen työssä postinkantajana .Olen tehnyt tätä
    hommaa 30 vuotta.Tällä hetkellä olen lomalla ja olen saanut hengähtää.Kuitenkin mieli
    haluaa takaisin töihin .Taustastani voin kertoa että elämä on ollut ihan OK muuten mutta
    olen yksinäinen ja nyt minulla tuo taloustilanne painaa mieltä.Minulla ei ole lapsia ja
    en ole ollut parisuhteessa . Vanhemmat ovat kuolleet.Sukulaisia ja ystäviä ei ole kovin
    montaa .Elämässä on ollut vaikeita ajanjaksoja ennenkin ja ne painavat välillä mieltä.
    Fyysisesti olen kunnossa ja harrastan liikuntaa.Ei onneksi ole tullut mitään isompia
    vammoja .Psyykkinen puoli on sitten olut koetuksella ja edelleen mielessä pyörii paljon
    asioita.Olen saanut apua kun olen kirjoittanut teille omista tunteistani ja kun luen muiden kirjoituksia .Ehkä jossain vaiheessa elämä on taas parempaa.Uskon siihen.
    Jarkko

  • #456

    julietta
    Keskustelija

    olen nuori nainen, jolla on paljon ajatuksia, mutta vain vähän ihmisiä ympärillä, jotka niitä jaksaisivat kuunnella – tai jakaa.

    haaveilen liian paljon ja viihdyn paremmin haavemaailmassa, kuin oikeassa.

    nukun todella huonosti ja nytkin, klo 2:23 ap, olen hereillä.

    nauran enemmän kuin kukaan tuntemani ihminen. viihdyn yksin. useina päivinä koen että en pidä muista ihmisistä yhtään.

    olen silti aivan kiva ja positiivinen ihmisolento. 🙂

  • #467

    Pin79
    Keskustelija

    Olen melkein nelikymppinen (sisäisesti ikuisesti 25v.). Olen ammatiltani arkeologi, joka onkin lapsuuteni haaveammatti. Nyt tosin olen työtön ja vaihtamassa alaa.

    Minulla on kaksi ihanaa poikaa ja olen eronnut suht hiljattain. Uuden opettelua näin yksin lasten kanssa. En suostu katkeroitumaan. Elämässä on kuitenkin kaikki melko mallillaan. Joskus parikymppisenä mietin tulevaisuutta ja ajattelin, että haluaisin lapsen tai kaksi ja parisuhde olisi siihen kiva lisä, mutta ei pakollinen. No nyt olen juuri siinä tilanteessa eli minulla on juuri se, mitä olen aina halunnut. Toki äitiys ei ole vain ruusunpunaista, todellakaan. Rakastan hiljaisuutta ja rauhaa, mitä harvemmin on kahden lapsen kanssa, etenkin kun ovat kumpikin suht äänekkäitä. Tuntuu, että omaa aikaa ei ole koskaan tarpeeksi. Lapset ottavat, mutta kuitenkin loppujen lopuksi antavat senkin edestä.

    Rakastan eläimiä, pidän auttamisesta, metsässä samoilusta koiran kanssa, lukemisesta, haaveilusta, syvällisistä keskusteluista. Nyt haaveilen omasta koirasta, jonka aika on joskus muutaman vuoden päästä, kun kuopus on jo hiukan vanhempi. Haaveilen myös varovaisesti vielä rakastumisesta ja hyvästä parisuhteesta, vaikka kokemusten myötä olenkin tullut varovaisemmaksi, mutta myös viisammaksi. Omaa itseään ja itselleen tärkeitä asioita ei pidä ikinä hukata kenenkään toisen takia. Sen olen tässä elämässä ainakin toivottavasti näin kantapään kautta oppinut. 🙂

    • tätä vastausta muokkasi 3 kuukautta, 1 viikko sitten  Pin79.
  • #488

    Melissatar
    Keskustelija

    Olen +50 nainen, onnellisessa parisuhteessa yli 30v, kahden aikuisen lapsen äiti, kahden lapsen isoäiti, teen työtä kasvatusalalla, oon myös joogi sekä intohimoinen kirjojen lukija ja elämän pohdiskelija.

  • #522

    ljk
    Keskustelija

    Olen 50-vuotias nainen, luokittelen itseni puolierakoksi. Viihdyn itseni seurassa, mutta nautin myös kanssakäymisestä toisten ihmisten kanssa. Olen kulkenut pitkän tien tähän aikaan, jossa voin sanoa olevani tyytyväinen elooni ja olooni. Matka on ollut pitkä, alkaen sieltä jostain, kun ymmärsin, että voin itse tehdä elämälleni ja itseni ymmärtämiselle jotakin. Ja tähän on mennyt vuosia! On tarvinut käydä läpi menneisyyttä ja nostaa niitä kipeitä tunteita ja kokemuksia esiin ja möyriä niissä lapsuuden kokemuksissa ja traumoissa, jotta voi laskea niistä irti. Se on todella pelottavaa, mutta en usko, että menneisyyden voi lakaista maton alle ja olla käsittelemättä sitä, jos haluaa päästä eteenpäin. Ja tämä on matka, joka päättyy vasta silloin, kun elämäni täällä päättyy. Opin koko ajan itsestäni lisää ja hyvä niin. Aina nousee esiin uudenlaisia näkökulmia vanhoihinkin asioihin, jotka luulin jo käsitelleeni ja näkökenttä laajenee huomaamaan monenmoisia ajatuksia, jotka auttaa ymmärtämään aina selkeämmin omia ratkaisujaan. Tällä hetkellä voin sanoa eläväni elämäni parasta aikaa. Olen löytänyt sisältäni niitä tunteita, jotka sinne kuuluukin, hyvässä ja pahassa. Ilman vihan tunnetta en olisi päässyt tähän, olen siitä kiitollinen. Se on ollut minun kohdallani se tunne, minkä voimasta olen elossa ja lähtenyt etsimään todellista Minua. Olen joutunut luopumaan ammatistani fyysisten rajoitteiden takia ja mietin edelleen mitä haluan elämälläni tehdä, oikeasti ja kiireettömästi. Lapset ovat lähteneet omille teilleen ja mieheni kanssa teimme viime vuonna meille ison muutoksen, kun muutimme pois paikkakunnalta, jossa olimme ikämme asuneet. Iso muutos josta olen tosi onnellinen. Tästä on hyvä jatkaa.

  • #524

    Emmi
    Ylläpitäjä

    Kiitos teille kaikille esittelyistä ja tervetuloa foorumille <3
    Olen Emmi, tämän keskustelualueen ylläpitäjä ja Hidasta elämää -sivuston yhteisömanageri. Olen 29-vuotias, monien mutkien kautta Helsinkiin päätynyt nainen.
    Aikanaan sairastin syömishäiriötä vuosia, ja siitä toipumisen jälkeen aloin todella pohtia, mikä elämässä oikeastaan on merkityksellistä. Pysähdyin, opettelin lepäämään, luopumaan kontrollista. Tutustuin itseeni ja opettelin olemaan itseäni kohtaan lempeämpi.
    Arvostan nykyisin kehoani aivan eri tavalla, ja se onkin minulle todella rakas asia.
    Ihmiskeho on mielettömän upea kokonaisuus, joka pyrkii aina tasapainoon ja pitämään meistä huolta.

    Nautin liikkeestä, erityisesti joogassa, hiljaisuudesta, kirjoittamisesta ja maalaamisesta, pitkistä keskusteluista ja elämän ihmettelystä, hyvästä ruoasta ja luonnosta.

  • #537

    Anneli
    Keskustelija

    Olen eläkkeellä oleva naisihminen ja en ole ennen paljoakaan osallistunut tällaisiin keskustelupalstoihin. Elämä ei ole kohdellut minua silkkihansikkain, ei edes jäädessäni eläkkeelle raskaasta työstä. Mutta minulla on kolme ihanaa lastenlasta, jotka tuovat piristystä arkeen ja huolet unohtuvat heidän seurassaan. Olen luonteeltani herkkä ja empaattinen ihminen, mutta elämänkokemukset ja ikä ovat tuoneet myös vahvuutta minuun. Luonto on minulle todella tärkeä, ilman sitä elämä ei olisi elämmisen arvoista.

  • #539

    movement
    Keskustelija

    Olen vajaa kolmekymppinen nainen. Palasin vuodenvaihteessa töihin pitkältä sairaslomalta ja tällä hetkellä kuljen vieläkin tietäni kohti parantumista ja tervettä minää (mikäli sitä vielä on olemassa). Olen joutunut opettelemaan paljon itseni hyväksymistä, armollisuutta, lempeyttä, hellittämistä ja vahvuutta. Opettelu on tapahtunut pienin askelin ja välillä tulee harha-askelia.
    Viihdyn omissa oloissani ja kaipaan paljon lepoa jaksaakseni arjessa. Koiran kanssa ulkoilu on henkireikä elämässäni.
    Tällä hetkellä minulla on työmotivaatio hukassa ja olen ison muutoksen edessä – etsinnässä on uusi työ- ja asuinpaikka.
    Olen luonteeltani hyvin herkkä ja osaan lukea toisia ihmisiä.

  • #554

    maijakarma
    Keskustelija

    Olen 29-vuotias nainen, asun kämppiksen kanssa Helsingissä ja haikailen jatkuvasti Skotlantiin. Työskentelen sosiaalialalla ja olen viime aikoina kokenut pitkästä aikaa voimakasta työn imua, vaikka sekä töissä että henkilökohtaisessa elämässä on ollut raskasta. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että olen oikealla alalla ja koen, että työlläni on merkitystä, vaikken aina pääsekään näkemään työn lopputulosta.

    Olen sairastanut psyykkisesti (välillä enemmän, välillä vähemmän) noin puolet elämästäni. Olen kokenut paljon vähättelyä sekä läheisteni että terveydenhuollon ammattilaisten taholta ja meni pitkään, että sain asianmukaista hoitoa. Lopulta pääsin Kelan kuntoutuspsykoterapiaan, joka on muuttanut elämäni täysin ja jonka kautta olen saanut itseni takaisin. Vaikka sairaus tulee aina olemaan osa minua, olen oppinut elämään sen kanssa ja toisinaan jopa kääntämään sen voitokseni. Oma kokemus psyykkisestä sairaudesta on ollut suureksi avuksi myös työssäni, sillä se on tuonut ymmärrystä ja herkkyyttä asiakkaiden kohtaamiseen.

    Minulla on rikas sosiaalinen elämä, mutta viihdyn myös hyvin yksin. Saatan tylsistyä ja kokea yksinäisyyttä seurassa, mutta yksin en koskaan. Olen terapian avulla tunnistanut, että olen erityisherkkä ja tarvitsen välillä taukoa muista ihmisistä. Rakkaita harrastuksiani ovat neulominen, kirpputorit ja keikoilla käyminen. Mikään ei tyhjennä päätäni ja täytä sydäntäni samalla tavalla kuin suosikkibändin keikalla karjuminen.

  • #556

    Emmi_Paulaniemi
    Keskustelija

    Olen kohta 30-vuotias nainen. Perheeseeni kuuluu aviomies ja kaksi poikaa,5-vuotias ja 2-vuotias. Työskentelen kehitysvamma-alalla lähihoitajana. Isäni on alkoholisti ja olen asian kanssa elänyt koko ikäni, viime vuosina omien lasten myötä nuo lapsuuden traumat ovat nousseet pintaa ja sairastuin masennukseen ja ahdistuneisuushäiriöön. Nyt käyn terapiassa hoitamassa itseäni. Vielä on pitkä matka tällä toipumisen tiellä, mutta optimistisin mielin eteen päin.

  • #557

    Maitsu
    Keskustelija

    Olen 27 v. nainen, joka viimeiset pari vuotta yrittänyt herätä. Ennen minua on vienyt oma ego, sumeasti olen sitä seurannut ajatellen olevani huono, riittämätön ym.. Olen ollut vaan väärällä kaistalla kohti sellaista elämää, jota en itse ole halunnut. Olen siinä entisessä elämässä kieltänyt henkisyyteni, jota olen viimeisen parin vuoden aikana löytänyt samalla kun olen löytänyt elämääni oikean polun työelämässä ja rakkaudessa, ylipäätään elämässä. Viime marraskuussa tapahtuneen onnettomuuden jälkeen tapahtui suurin ahaa elämys, minulla on vain yksi elämä. Nyt olen tehnyt paljon sellaista mitä en ikinä olisi arvannut tekeväni ns. entisessä elämässä noin pari vuotta sitten.

  • #558

    Pinne
    Keskustelija

    Olen viisikymppinen, kahden lähes aikuisen lapsen yh-äiti. Perhettä olen pyörittänyt yksin jo 15 vuotta. Olen äärettömän ylpeä ja kiitollinen lapsistani, vaikka viimeiset kolme vuotta ovat olleet ehkä elämäni raskaimmat. Teini-ikäisen tyttäreni ongelmat, äitini kuolema, isäni sairastuminen sekä omat sairauteni eivät ole tehneet elämääni helpoksi. Toisinaan tunnen olevani niin yksin, että ahdistaa. Työssäni kohtaan paljon ihmisiä, mutta vapaa-ajat vietän lähes kokonaan yksin. Elämässäni on kuitenkin paljon hyviä asioita, ja olen kiitollinen monista asioista. Kohtalontovereita varmasti löytyy ja on kiva lukea myös erilaisten ihmisten tarinoita.

  • #573

    Laventelinkukka
    Keskustelija

    Hei! Täällä 26-vuotias, perheensä jo perustanut intuitiivisesta ja luonnonmukaisesta elämästä kiinnostunut nainen. Olen erityisherkkä hiljaisuudesta nauttija, runosieluinen taiteilija ja visuaalisesti lahjakas tyyppi (Olen vasta oppinut tämän itseni kehumisen taidon!). Olen suuri luonnon ja eläinten ystävä. Ihmisiä osaan arastella sen sijaan hyvinkin, mutta rohkaistun hetki hetkeltä enemmän. Meidän arkeamme sulostuttaa myös kaksi kovin erilaista, mutta yhtä ihanaa ja onnellista maatiasikissaa. Tulevaisuudessa omalle tontillemme toivoisin rakentavani pienen kanalan ja hankkivani vuohia kaksi, suunnitteilla olisi porkkanat, perunat ja punajuuret omasta maasta, samoin herneet ja mansikatkin, yrttejä unohtamatta. Paljon on siis suunnitteilla ja rakenteilla tällä hetkellä elämässä, pienin mutta varmoin askelin. Unelmoin siis omavaraisemmasta, luonnollisemmasta elämästä ja se on myös tulevaisuudessa toteutumassa.

  • #575

    JohannaW
    Keskustelija

    Olen romanttinen haaveilija, jolla on vilkas mielikuvitus. Olen äiti ja vaimo pienessä kaksikielisessä perheessä isossa kaupungissa. Olen kääntäjä, runoilija ja sisällöntuottaja. Nuoruuteni musiikkiharrastus on vaihtumassa piirtämiseen ja maalaamiseen. Vakava psyykkinen sairaus sai minut pohdiskelemaan asioita uusista näkökulmista. Teen nyt asioita, jotka ovat minulle tärkeitä. Ymmärrän paremmin muiden ihmisten vaikeuksia. Tunnistan paremmin, keiden ihmisten seura tekee minulle hyvää. Hyvä ei välttämättä ole aina kivutonta.

  • #587

    Viivi
    Keskustelija

    Hei, olen 51v. työnarkomaani, kahden aikuisen tyttären äiti. Muutamat viime vuodet ovat olleet elämäni haastavimmat. Isäni sairastui vakavasti ja kuoli, siitä vuosi eteenpäin veljeni sairastui aggressiiviseen syöpään, hän on nyt palliatiivisessa hoidossa. Olen vain sinnitellyt eteenpäin, päivä kerrallaan. Toivon, että jossain vaiheessa aurinko paistaisi myös risukasaan. Odotan parhaillaan paksuneulanäyte tuloksia rinnastani. Normaali arki tuntuu kaukaiselle juuri nyt. Unelmoin löhölomasta ihan minne vaan, kunhan olisi lämmintä ja auringonpaistetta.

  • #589

    Johanna Mäkiniitty
    Keskustelija

    Olen -81 syntynyt ent.keskisuomalainen ja mieheni synnyinseudulle Varsinais-Suomeen viitisen v sitten muuttanut. Rakastan kirjoja sekä runojen kirjoittamista lukemisen lisäksi. Viime aikoina olen löytänyt terveemmät elämäntavat ja sitä kautta olen todella kiinnostunut kaikesta minkä avulla voi lisätä elämänlaatua ja onnellisuutta sekä voida mahdollisimman hyvin.

  • #594

    Hanneko
    Keskustelija

    Hei, minä olen matkaaja elämän virrassa. Kellun hetkestä toiseen, ihailen kaiken kauneutta ja ihmettelen sitä viisautta, joka on kaiken tämän alku. Olen onnellinen kun olen saanut pieniä potkuja elämän varrelta kasvaakseni ihmisenä. Kyllä, tämä on ollut juuri hyvä suunta kasvaa. Valmis en ole enkä tulekaan. Ei kukaan ole koskaan valmis. Vai onko valmiutta se, että tietää viimeisen hetken voivan koittaa koska vain, eikä ole siihen valmis, mutta hyväksyy sen. Faktoina pienistä potkuista elämän varrelta lapsuus pullon varjossa. Pelokas, nykyisin syvästi uskonnollinen äiti, se ainoa oikea usko hänellä. Isoveli kuollut nuoruuden hölmöyksissään. Huonon tuurin siivittämänä lähti hän tästä maailmasta. Pikkuveli kuoli alkoholisoituneena ja syrjäytyneenä. Nuorin pikkuveli on valinnut puolisokseen erikoisen ihmisen, joka ei salli yhteydenpitoa siskoon. Olen naimisissa, mieheni tarjoaa peiliä, johon katsoa. Ihanat poikani antoivat aikanaan syyn ja rohkeuden lähteä kasvamaan omaan suuntaan. Että jättäisin jälkeeni siemenen enkä haavaa. (Tommy Tabermann)

  • #814

    Ruma Elsa
    Keskustelija

    55-vuotias nainen, äiti, elämäntaiteilija…

  • #816

    SamiP
    Keskustelija

    Hei, olen ammattimuusikko, opiskelija ja isä ja lähihuoltaja kolmelle pienelle lapselle.

    Koko elämäni lapsuudesta asti on kulkenut valaistumisen polkua.
    Se ei ole ollut helppo polku, mutta tarpeellinen oivalluksen tiellä.

    Se on antanut tavattomasti omaan elämääni ja jakaakseni hyvää, koetan auttaa muita saavuttamaan edes palasen samaa.
    Pelkkä mielen merkityksen oivaltaminen sisältää kaiken ymmärryksen

  • #817

    Niar
    Keskustelija

    Oho, tänne ei ollut vielä tullutkaan vastattua – ilmeisesti olin vain ajatellut asiaa.

    Olen siis 24-vuotias nuori nainen, kumppani ja pienen tytön äiti Etelä-Pohjanmaalta. Nautin lukemisesta, käsillä tekemisestä ja luonnon läheisyydestä. <3

    Löysin Hidasta Elämää -sivuston ja -kirjat keväällä 2017. Olin koko lukuvuoden paahtanut avoimessa yliopistossa tukka putkella kohti yliopistoa lukemaan itseäni opettajaksi, mutta puolisollani oltiin vuoden alussa todettu työuupumus ja hän joutui jäämään pois töistä. Itse koen vieläkin pientä syyllisyyttä silloisesta lyhytnäköisyydestäni ja kunnianhimostani, sekä liian vaativasta suhtautumisestani kumppaniini läheisyyden suhteen, vaikka hänen mukaansa väsymykseen oli useita muitakin syitä kuin vaativa läheisyydenkaipuuni sekä raskas arki töiden ja lapsen kera. Lukuvuoden lopulla nöyrryin toteamaan, että perheeni ja omat voimavarani eivät riitä, ja päätin hidastaa tahtia. – Olin kuitenkin osoittanut itselleni, että minulla olisi potentiaalia korkeakouluopintoihin, jos aika niille tuntuisi myöhemmin oikealta. Voisi sanoa, että ns. henkinen tieni lähti liikkeelle siitä, kun tuona keväänä kävin Sannan Unelmakarttakirja kurssin läpi. 🙂

    Siitä kesästä lähtien olen romuttanut monia ennakkoluulojani ja uskomuksiani sekä saanut avattua sisempää olemustani niin itselleni kuin puolisollenikin. Kun vertaan tämän hetken tilannetta viime vuoden kevääseen, ne ovat kuin yö ja päivä. – Olen antanut puolisolleni tilaa lähestyä minua omin ehdoin, hän on saanut olemukseensa enemmän itsevarmuutta ja valoa, ja hän käy taas töissä kevyemmillä työajoilla. Minä olen koko kuluneen vuoden tutkaillut ja etsinyt mielenkiinnolla juttuja joista pidän sekä uutta kiinnostavaa tekemistä, ja olen päätynyt ammatilliseen koulutukseen, josta nautin kovasti. 🙂 Tuntuu, että olemme kumppaneina ja perheenä jossakin epämääräisessä välivaiheessa, jossa vielä hieman hapuillen haemme sellaista tilaa, jossa kaikki oikeasti loksahtaisi paikoilleen – mutta suunta on kuitenkin oikea. Ken tietää, minne tie johtaa.

  • #849

    Wilperttiina
    Keskustelija

    Olen vanha reumani kanssa linkuttava mummoihminen. Elän 20 vuoden sykleissä ja nyt juuri niistä on alkamassa neljäs. Fyysisen vauhdin hiipuessa on muiden muutosten lisäksi herännyt kiinnostus lempeisiin keskusteluihin muiden ihmisten kanssa.

    Koska en enää voi paljoakaan liikkua metsissä, enkä soilla, teen mielikuvamatkoja ja ne tekevät minut onnelliseksi. Uskon intuitioon ja olen vakuuttunut, että voi kuulla puron solinan ja kosken pauhun kotonani rentoutuneena. Mottoni on: Entäpä jos tuloo yöllä karhu ja nopasoo suuhunsa.

  • #852

    Maikki
    Keskustelija

    Olen hieman alle 60v nainen, pitkässä liitossa. Aikuinen poikamme on jo lentänyt pesästä. Olen eläinrakas, kaksi komeaa kollikissaa ilostuttavat elämääni.
    Minulla on kroonisia sairauksia, jotka välillä vaativat enemmän lepoa mutta olen huumorin kyennyt säilyttämään matkassani vuosien varrella. Kävelylenkit tuovat ajatusrauhaa ja saan maisemien katselusta hyvää oloa.
    Olen kiinnostunut etsimään ja löytämään elämän pieniäkin iloja.
    Ystäväpiirissäni on tapahtunut muutoksia, joten minulla on hyvin vähän ystäviä ja juttukavereita, etenkään en pysty avautumaan tärkeistä asioista.
    Olen ollut kuulijan ja luotetun paikalla usein kaverien keskuudessa ja kotonakin.

Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.