Henkinen tasapaino kriisissä

Hidasta elämää -keskustelu Foorumit Henkisyys Henkinen tasapaino kriisissä

Tämä aihe sisältää 6 vastausta, 5 kirjoittajaa, ja siihen kirjoitti viimeksi  Minnuli 1 vuosi, 11 kuukautta sitten.

  • Julkaisija
    Viestit
  • #200

    Jarkko
    Keskustelija

    Minulla on tällä hetkellä henkinen kriisi elämässäni.Mielenterveys on koetuksella kun ei
    tiedä mitä tekisi asioiden kanssa jotka painaa mieltä.Käyn mielessäni menneitä ja tulevia.
    Asiat ja vaikeudet kasaantuvat yhteen joten aivot ovat kovilla.Elämän positiiviset puolet
    eivät pääse voitolle vaan käyn läpi koko ajan vain vaikeuksia ja huolia.Henkisesti tunnen
    eläväni etsikkoaikaa .Miten jaksan ,miten minun käy tulevaisuudessa,olenko yksin koko elämän.Olen hidastanut elämääni ja kun olen lukenut teidän sivuilta ajatuksia niin saan
    niistä uusia ajatuksia ja näkökulmia elämään.Olisin kysynyt muilta onko teillä ollut tai
    onko mitään kriisejä?Miten olette selvinneet näistä .
    Kiitos jos kirjoitatte

    0
    like
    0
    love
    0
    haha
    0
    wow
    0
    sad
    0
    angry
  • #221

    Nimetön

    Moi Jarkko. Tosi rohkeaa ja hienoa, että kirjoitit tänne. Et ole yksin, vaikka välillä tällaisten asioiden kohdalla siltä tuntuukin.
    Mullekin on auttanut tosi paljon näiden Hidasta elämää -sivujen lukeminen. Elämäni isoimmissa kriiseissä on helpottanut se, että olen etsinyt itselleni toimivia keinoja, joilla purkaa pahaa oloa, kuten kirjoittaminen ja ulkoilu. Meditaatio on auttanut siinä, että muistan palata nykyhetkeen, enkä vello menneissä. Oletko kokeillut meditointia? Tai kirjoittamista? Luonnossa liikkumista? Mikä sulle toimisi?
    Tsemppiä, sä selviät kyllä!

    0
    like
    0
    love
    0
    haha
    0
    wow
    0
    sad
    0
    angry
  • #260

    Tilta
    Keskustelija

    Yksinäisyys on pahin olotila, minkä itse nykyisin tunnistan. Olen itsekin vatvonut asioita mielessäni ja vuosi sitten, kun jäin yksin asumaan, viimeisenkin lapseni muutettua omilleen, oli pahinta aikaa. Onneksi on netti, josta voi löytää mahdollisia vinkkejä, jotka voivat itseään auttaa. Jokaiselle löytyy elämässä se, mikä tuo helpotusta. Itse en siihen vielä pari vuotta sitten uskonut, mutta nyt on alkanut helpottaa! Kävin syksyn ajan kansalaisopiston mindfulness-ryhmässä ja se auttoi! Nyt odotan innolla, että saataisiin jatkokurssi kevääksi. Itseänikin kannustettiin menemään metsään kävelemään, mutta se ahdisti ja teki olon vielä yksinäisemmäksi! Kannattaa kokeilla erilaisia asioita, kyllä se oma juttu löytyy. Ei kannata päästää tilannetta niin pitkälle, kuin itse erehdyin tekemään, että eristäytyy ja jää kotiin!

    0
    like
    0
    love
    0
    haha
    0
    wow
    0
    sad
    0
    angry
  • #593

    Tilta
    Keskustelija

    Tänä päivänä tuntuu, että ihmisillä on ympäri maailmaa henkinen tasapaino kriisissä. Ikävä lukea otsikoista, kun vuosia vanhoista asioista on alettu pommittaa ihmisiä siitä, mitä ovat joskus tehneet toiselle. Yritetäänkö nykyisin korottaa itseään ja kostaa toisille, vai haluavatko ihmiset pönkittää omaa huonoa oloaan mollaamalla toisia? Jos on paha olo, korjaaminen pitäisi kai aloittaa itsestään ja suhtautua näihin väärin tehneisiin henkilöihin niin, ettei itse voi heitä muuttaa? Itselläni on vuosien aikana ollut useitakin, joita voisin alkaa syyttää niistä vanhoista asioista, mutta ei se omaa mieltä paranna, päin vastoin, vanhat ’haavat alkavat vuotaa’ uudelleen. Huomaan, että itsellekin tulee ahdistavat tunteet esiin, kun ajattelee ihmisten huonoa kohtelua työelämässä. Miten tässä enää ’uskaltaa’ avata tv:tä tai nettiä, kun joka suunnalta hyppää negatiiviset aiheet esiin! Uskaltaako kohta enää avata suutaan, ettei aleta syyttää häirinnästä tms. Onneksi on kevät alkamassa, kun aurinkokin näyttäytyy ja sulattaa lumet!
    Tommy Tabermannin sanoin ’Tulla lujaksi, pysyä pehmeänä. Siinä on haavetta kylliksi yhdelle elämälle.’

    1
    like
    0
    love
    0
    haha
    0
    wow
    0
    sad
    0
    angry
  • #596

    Hanneko
    Keskustelija

    Kirjoista saa hyvää tukea ja uusia ideoita. Itselleni oli merkityksellistä löytää Timo Klemolan kirja; Mindfullness tietoisuuden harjoittamisen taito. Luin kirjaa kirjastossa ja tein siinä olevia harjoituksia hiljaa mielessäni. Olin aikaisemminkin tutustunut meditaatioon, mutta vasta noiden harjoitusten myötä, aloin oivaltaa, mistä siinä on oikeastaan kysymys. Elämäni on muuttunut paljon selkeämmäksi, ajatukset eivät pääse enää riivaamaan minua niinkuin edellisessä elämässä. Ja se on ihanaa. Tsemppiä!

    0
    like
    0
    love
    0
    haha
    0
    wow
    0
    sad
    0
    angry
  • #598

    Tilta
    Keskustelija

    Totta Hanneko! Tietoisen läsnäolon harjoittaminen auttaa elämässä. Teen päivittäin harjoituksia, vaikka bussissa istuessa tai puistossa kulkiessa 🙂 Ihanaa viikonloppua!

    0
    like
    0
    love
    0
    haha
    0
    wow
    0
    sad
    0
    angry
  • #846

    Minnuli
    Keskustelija

    Hei Jarkko! Kirjoituksesi olisi voinu olla ihan hyvin omaa jälkeäni. Lohdullista jo sinänsä, emme ole yksin, olemme ihmiset aika samanlaisia, tapa reagoida asioihin/tilanteisin. Mikäköhän tilanteesi nykyään? Kirjoituksestasi kun on jonkin verran aikaa. Itseäni auttaa järkeistäminen, se että ymmärtää mistä mikäkin johtuu. Olen hyvä sanottamaan tuntemuksiani, siitä saan apua. Itsellä ollu aina vähän jännittävää suhtautua ikäviin tuntemuksiin, ahdistuksiin; mitä jos ne jäiskin päälle, eivätkä ”tule ja mene, kuten sanotaan”. Olen tässä nykysessä kriisissäni uskaltanu antaa tunteiden ja ajatusten iskeä päälle ilman liikaa kontrollointia, itseasiassa ne tuntuvat silloin rauhottuvan eli ehkä niiden välttely/pelkääminen/yritys kontrolloida vaan kasvattaa tuntemuksia. Kun antaa tulla, tavallaan hyväksyy ja koittaa oppia mitä ne yrittää viestiä, niin vähän tuntuvat siitä laantuvan. Mutta vaikeaa on, ne sellaiset erilaiset inhottavalta tuntuvat tunnelmat mitä ite nyt koen. Mutta hyvä, että kaikki ns sonta tulee ulos pois systeemeistä – ei jää sisälle ja pystyy pääsemään sitten eteenpäin. Kriisini on uusi, enkä sitä uutta ja parempaa näe mitä muutoksen myötä piri syntyä. Siksi mieli pyrkii takaisin ja panikoi. Liikunta auttaa, positiivisten ja sinulle hyvää tarkottavien ihmisten seura ja kuuleminen auttaa. Olenkin hyvin rohkeasti nyt avautunut ystäville möröistäni, en aio jäädä yksin. Vaatii välillä ponnistelua, ettei iskisi se olo että ihmiset hylkäävät jos olen nyt ns rasittava, mutta toisaalta tämäkin mörkö mistä haluan eroon. Jos haluan kokea ihmiset läheisiksi, on minun toimittava sen mukaisesti. Miltä minusta tuntuu 3 kk myöhemmin, entäpä vuoden päästä – tällainenki etäisyyden ottaminen auttaa itseä nyt jonkin verran. Demonien huudot kuuluu kriiseissä asiaa, mitä sitten ja eivät ole sama kuin totuus! Rohkiasti vain etiäpäin rämpimisistä lannistumatta.

    0
    like
    0
    love
    0
    haha
    0
    wow
    0
    sad
    0
    angry

Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.