Koetteko epämääräistä taustalla olevaa huolestuneisuutta tai alavirettä?

Hidasta elämää -keskustelu Foorumit Hyvinvointi Koetteko epämääräistä taustalla olevaa huolestuneisuutta tai alavirettä?

Luet parhaimillaan 9 vastausketjuja
  • Julkaisija
    Viestit
    • #115
      Maija75
      Keskustelija

      Onko muilla kokemuksia siitä, että vaikka kaikki on tosi hyvin, niin tuntuu, että taustalla on pieni epämääräinen huolestuneisuus tai alavireisyys? Se ei liity mihinkään asiaan tai synny missään tietyssä tilanteessa. Välillä vaan tuntuu, etten pysty kokemaan asioita ”puhtaana”, kun huolestuneisuus värittää taustalla harmaata kaikkeen.

      Pystyn elämään ihan normaalisti, olen myös hetkellisesti iloinenkin ja myös aikaansaava, mutta huomaan, että taustavire palaa aina.

      Onko muilla samanlaisia kokemuksia, vai olenko yksin tämän kanssa? Oletteko löytäneet jotain kirjoja/menetelmiä/muita välineitä, joilla voisi kirkastaa oloa?

      Kiitos jo etukäteen <3

      0
      like
      0
      love
      0
      haha
      0
      wow
      0
      sad
      0
      angry
    • #116
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Moikka Maija75! Tunnistan tuon, itsellä oli joitakin vuosia sitten tosi voimakkaasti taustalla olevaa alakuloa. Osittain liitän sen vuodenaikoihin, varsinkin talvisin tuntuu, että mieli on vähän huono, vaikka kaikki olisi ihan hyvin.

      Oletko kokeillut sellaista, että päivittäin miettisit tai kirjoittaisit ylös asioita, jotka elämässä ovat hyvin ja joista olet kiitollinen – sellaisia ihan pieniä? Huomasin saavani tällä keinolla arkeeni hyvän olon tunnetta, joka pysyy yllä pitkään.

      0
      like
      0
      love
      0
      haha
      0
      wow
      0
      sad
      0
      angry
    • #117
      Elina
      Keskustelija

      Joo, tunnistan myös tuon saman ilmiön, että jokin epämääräinen huoli on kaiken taustalla, vaikka asiat tuntuvat muuten elämässä olevan ihan hyvin. Tavallaan tosi lohdullista kuulla, että en ole ainoa, joka kokee tällaista toisinaan. Olen joskus koittanut miettiä, mistä tämä voisi johtua, mutta en ole löytänyt mitään syytä. Täytyy varmaan kokeilla tuota Piia-Lotan vinkkiä, että kirjoittaisin muistiin asioita, jotka ovat hyvin. Ehkä siitä voisi olla apua?

      • tätä vastausta muokkasi 3 vuotta, 1 kuukausi sitten Elina.
      0
      like
      0
      love
      0
      haha
      0
      wow
      0
      sad
      0
      angry
    • #124
      Maija75
      Keskustelija

      Kiitos Piia-Lotta ja Elina <3 Olen tietenkin lukenut paljon kiitollisuudesta ja sen tehokkuudesta, mutta jotenkin en ole saanut aikaiseksi toteuttaa sitä konkreettisesti. Nythän vähän alkoi kutkutella ajatus, että ostan jonkun ihanan muistikirjan, ja alan kirjoitella kiitollisuuspäiväkirjaa <3 Kiitos tästä!

      Ja ihana kuulla, etten ole ainoa. Välillä tuntuu, että kaikilla muilla menee aina niin kauhean hyvin. Ihania kuvia facessa ja instassa… Vaikka tiedän, ettei se toki ihan niinkään mene. Muttamutta…

      Kuulen mielelläni vielä lisääkin kokemuksia ja vinkkejä, kiitos!

      0
      like
      0
      love
      0
      haha
      0
      wow
      0
      sad
      0
      angry
    • #127
      Pequ
      Ylläpitäjä

      Moikka,

      itselläni on auttanut alakuloon luonnossa liikkuminen. Luonnossa kaikki on täydellisen hyvin. Puut, kasvit, eläimet, vesi, pilvet taivaalla… rakastan luonnon harmoniaa ja universumin kaunista kiertokulkua, jossa ei ole lopullisia loppuja vaan jokaista kuolemaa seuraa aina uusi syntymä, uusi elämä luonnon loputtomassa rakkauden täyttämässä todellisuudessa ja sen kaikissa sävyissä myös siinä maailmassa, jota emme näe mutta jonka voimme aistia.

      0
      like
      0
      love
      0
      haha
      0
      wow
      0
      sad
      0
      angry
    • #128
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Olisipa ihana kuulla, miltä kiitollisuuspäiväkirjan kirjoittaminen tuntuu teistä! <3 Maija, taidan tietää, mitä tarkoitat kun kirjoitat facesta ja instasta. Olen huomannut, että jään iltaisiin selailemaan tuntikausiksi kumpaakin ja välillä siitä tulee vain paha mieli. Muiden elämät näyttävät niissä niin täydelliseltä, vaikka tiedänkin ettei se ole todellista. Täytyisi varmaankin pysyä somesta pois iltaisin, mutta auttaakohan sekään, jos selaan kuitenkin seuraavana aamuna samat asiat? Onko teillä ajatuksia tästä?

      Kiitos Pequ, luonto on tosiaan aina täydellisen kaunis. Auttaako sinulla alakuloon lyhytkin ulkoiluhetki?

      0
      like
      0
      love
      0
      haha
      0
      wow
      0
      sad
      0
      angry
    • #275
      Tuula
      Keskustelija

      Hei, tuttu tunne tällainen epämääräinen ahdistus, varsinkin nuorempana sitä oli usein. Itse sain apua mieluisista harrastuksista. Löysin paratieteen, fengshuin ja reikin, aloin opiskella niitä ja innostuin. Tutustuin omaan sisimpääni, omiin vahvuuksiini ja kehityskohteisiini. Huomasin levollisuuden ja harmonian astuvan sydämeeni, vaikka juuri samoihin aikoihin koin työpaikan menetyksen ja muita kovia juttuja. Sain voimaa näistä harrastuksistani.
      Jokaiselle olisi tärkeää löytää se oma juttu, jossa sydän laulaa, koska jokainen olemme yksilöitä. On hyvä välttää tilanteita ja ryhmiä, joissa liikkuu ns. huonoa energiaa. Olemme itsekin energiaolentoja ja erilaisille värähtelyille alttiita, siksi kannattaa hakeutua ympäristöön, joka tuntuu ravitsevan ja voimauttavan meitä. Itse en ole ollenkaan sosiaalisessa mediassa juuri tämän takia. Siellä se onnellisuus on epäaitoa ja teeskentelyä. Nykyisin kannattaa olla tarkkana myös median valeuutisten kanssa. Eli meiltä kaikilta kysytään medialukutaitoa ja se pätee myös sosiaaliseen mediaan.

      0
      like
      0
      love
      0
      haha
      0
      wow
      0
      sad
      0
      angry
    • #276
      esmeralda
      Keskustelija

      Hei kaikki ja erityisesti Maija75,

      Kiitos,
      että avasit keskustelun. Olen herkkä ja huomaan että kyky kokea syvästi ilo ja suru altistavat minut poikkeuksellisen vahvalle ja usein toistuvaan ahdistuneisuuteen. Tänä syksynä oireet ovat vain pahentuneet. Mieleni on yhtäkkiä nostanut esille jopa vuosikymmeniäkin vanhoista asioita ja tilanteita, joissa nyt huolettaa, että olen mokannut tai että olisi pitänyt tehdä toisin. Huolehdin myös siitä, millainenkohan olen, näkevätkö muut minut niinkuin itse nään itseni. Toiminko oikein. Nämä tuntemukset ovat pahimmillaan yltyneet paniikkikohtauksiksi. Olipa siksi helpottavaa kuulla, että meitä on muitakin samassa veneessä. Tuotte voimaa.

      Koska olen kokenut, että ahdistuneisuuteni liittyy persoonaani, olen pyrkinyt hyväksymään ja elämään näiden tunnetilojen kanssa. Myös täällä mainittu luonnossa liikkuminen auttaa myös minua, mutta ehdottomasti peräänkuulutan somen vähentämistä. Se on ollut aivan avaintekijä oman hyvinvointini kannalta.
      Olen myös huomannut, että huolien vähättely (”mennyt on mennyttä, muuttaa voi ainoastaan tulevaa, ja tehdä tänään hyvin”), sekä tietoisuus- ja rentoutusharjoitukset auttavat tässä huolestuneisuudessa.

      Lieneekö loppu vuoden työ- ja kiirekuormitus altistaa meidät entistäkin enemmän ahdistuneisuudelle? Onneksi joulu on pian. Tsemppiä kaikille <3

      • tätä vastausta muokkasi 2 vuotta, 11 kuukautta sitten esmeralda.
      0
      like
      0
      love
      0
      haha
      0
      wow
      0
      sad
      0
      angry
    • #289
      Tilta
      Keskustelija

      Esmeralda, kirjoitat aivan kuin omaa kokemaani 🙂 Todella vaikeaa selittää jollekin, joka ei ymmärrä, kuinka joku vanha juttu voi alkaa vaivata mieltä. Mindfulnessin mukana olen jotenkin oppinut ’sietämään’ näitä ajatuksia, sillä niitähän ne ovat, ajatuksia. Ei osaa terapeutitkaan ajatella, miten voimakkaasti otan jonkun asian, joka voi toiselle olla ihan mitätön! Mennyttä ei voi muuttaa, mutta sen vaikutus voi kantaa tulevaisuuteen, jos niistä menneen ajatuksista ei pääse irti. Loppuvuodet ovat pahinta aikaa, varsinkin silloin kun ei ole lunta ja päivät ovat harmaita. Onneksi ollaan menossa kevättä kohti, menneenä syksynä olen oppinut ajattelemaan jo pitemmälle, ei ainoastaan tuijottamaan synkkää talvea! Ahdistavia päiviä on paljon vähemmän kuin on tähän asti ollut menneinä vuosina.

      0
      like
      0
      love
      0
      haha
      0
      wow
      0
      sad
      0
      angry
    • #302
      Viannn
      Keskustelija

      Erittäin tuttu olotila myös minulle. Olen alkanut miettiä, hellittääkö tämä koskaan, ja haluaisinkin kuulla, miten muut huolipussit pystyvät nauttimaan elämästä ja nostamaan virettä positiivisemmaksi ja toiveikkaammaksi.

      Minulla tätä tausta-ahdistusta ja huolestuneisuutta tuntuvat ylläpitävän tällä hetkellä liian isot asiat: maailman tilanne niin ilmaston ja rauhan osalta, päivittäin tapahtuva eläinten ja ihmisten kaltoinkohtelu ja pahoinvointi, sekä samalla ihmisten välinpitämättömyys… Minulle itselleni on luontevaa elää kaikin puolin ”kestävällä” tavalla, mutta koen voimattomuutta koska minulla ei ole valtikkaa, jolla voisin pelastaa tilanteen yksin, kuin supersankarielokuvissa. Tiedän, että yksin ei tarvitse pärjätä, ja kukin tekee voitavansa. Vaan kun minusta tuntuu, että ihmiskunnan yksimielisyys ja yritys tehdä voitavansa asioiden eteen on liian pientä, ja meitä yrittäviä on liian vähän.

      Pystyn tekemään ”tavallisia” juttuja ja nauttimaankin niistä, mutta huoli ja alavire ovat taustalla läsnä joka päivä, mikä on raskasta. Olisi mukava kuulla, löytyykö samantapaisia maailmantuskailijoita, ja miten jaksatte iloita elämästä ilman rämpimisen tunnetta.
      🙂

      0
      like
      1
      love
      0
      haha
      0
      wow
      0
      sad
      0
      angry
Luet parhaimillaan 9 vastausketjuja
  • Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.