Kysy Sannalta unelmien toteuttamisesta

Hidasta elämää -keskustelu Foorumit Ihminen Kysy Sannalta unelmien toteuttamisesta

Avainsanat: , ,

Luet parhaimillaan 9 vastausketjuja
  • Julkaisija
    Viestit
    • #752
      HE-toimitus
      Ylläpitäjä

      Mitä sinä haluaisit kysyä Sanna Wikströmiltä, suositun Unelmakarttakirjan kirjoittajalta unelmoinnista?
      Millaiset asiat sinua askarruttavat unelmien saavuttamisessa? Millaisia esteitä ajattelet unelmillasi olevan?

      Sanna vastaa täällä keskustelualueella 15.4. mennessä tulleisiin kysymyksiin, jotka hyödyttävät mahdollisimman montaa unelmoijaa <3

      Tämä aloitus on osa huhtikuussa Hidasta elämää -sivustolla vietettävää unelmakuukautta, jonka aikana tahdomme innostaa teitä miettimään, millaisia unelmia teillä on ja miten niitä kohti voisi lähteä etenemään.
      Kuukauden ajan Hidasta elämää -klubilaiset saavat Unelmakarttakirja-verkkokurssin puoleen hintaan. Liity klubiin TÄSTÄ.

      KysySannalta

      • Tätä aihetta muokkasi 2 vuotta, 4 kuukautta sitten HE-toimitus.
      • Tätä aihetta muokkasi 2 vuotta, 4 kuukautta sitten HE-toimitus.
      0
      like
      0
      love
      0
      haha
      0
      wow
      0
      sad
      0
      angry
    • #763
      Anuliini1975
      Keskustelija

      Olenko tarpeeksi hyvä ihminen saavuttaakseni suurimman haaveeni? Haaveena on elämänmuutos. En ole täydellinen ihminen, mutta haaveenani on saavuttaa tavoitteeni. Epäilen, että entinen elämäni jotenkin vaikuttaa tavoitteen saavuttamisessa. Onko mahdollista kääntää ikävät menneisyyden tapahtumat voimavaraksi? Kuinka se tehdään? Älä vaan sano, että jos tapahtumiin liittyy toisia ihmisiä, jotka ovat toimineet jotenkin epäsopivalla tavalla, että antaisin anteeksi ja unohtaisin kokemani vääryyden. Niin ei tule käymään. 🙁

      0
      like
      0
      love
      0
      haha
      0
      wow
      0
      sad
      0
      angry
      • #769
        Sanna
        Ylläpitäjä

        Aloitan vastaamaan lopusta alkuun 🙂 Se, että otat anteeksiannon puheeksi, tarkoittaa ehkä sitä, että juuri se on ytimessä. Näkisin kuitenkin niin, että unohtaminen ja anteeksianto ovat eri asia. Ihminen ei unohda kokemuksiaan, mutta se, rajoittavatko ne elämää ja valintoja tulevaisuudessa, on toinen asia. Anteeksianto on mielestäni sitä, että vapauttaa itsensä ihmisestä ja tilanteesta siten, että ei anna menneisyyden ihmisten ohjata ajatuksiasi tai päätöksiäsi. Anteeksianto tehdään ennen kaikkea itsen vuoksi, itse vapauttamiseksi, oman sisäisen rauhan löytämiseksi.

        Sisäinen rauha auttaa myös hahmottamaan omaa vahvuutta ja löytämään luottamusta elämään.

        Sinä olet ainoa maailman ihmisistä, joka voi toteuttaa sinun unelmasi <3 Sen vuoksi olet juuri täydellinen ihminen toteuttamaan suurimman unelmasi <3

        0
        like
        0
        love
        0
        haha
        0
        wow
        0
        sad
        0
        angry
    • #764
      Irmemurme
      Keskustelija

      Miten voisin toteuttaa unelmani joka on huolista vapaampi minun oma elämäni. Elämä tällä hetkellä taloudellisesti miinuksella. Jaksaminen vähissä. Tuntuu että kaikki vain takkuaa. Yritän ajatella että kyllä se tästä mutta toivoisin kaiken jo tapahtuvan. En malttaisi enää odottaa sillä olen liian monta vuotta vain odottanut. Olen ollut vuosia vähävarainen yksinhuoltaja sitten jo siirtynyt huolehtimaan omista vanhemmista. Nyt olisi jo varmaankin oma vuoroni….mutta vaikka raha ei tuokaan kovinkaan arvoa tuohon unelmaan niin kyllä se ainakin antaisi siihen helpotusta.

      0
      like
      0
      love
      0
      haha
      0
      wow
      0
      sad
      0
      angry
      • #770
        Sanna
        Ylläpitäjä

        Itse teen näin, kun olen väsynyt tai kärsimätön ”odottamaan”: Tuo unelmasi mieleesi vahvasti (kirjoittamalla, kuvittelemalla tai vaikka leikkaamalla kuvia lehdistä). Sitten tunnista tunne, jota tunnet, kun ajattelet, että unelmasi on toteutunut. Mieti, mistä kaikesta tällä hetkellä elämässäsi tulee tuo sama tunne (esim. jos kaipaa vapautta, voi lähteä metsään haahuilemaan tai fillaroimaan tukka hulmuten – mutta sinun täytyy löytää juuri sinulle se oikea tunne ja oikea otiminta). Sitten ala tuomaan niitä hetkiä elämääsi enemmän – siinä missä olet, sillä mitä sinulla nyt on. Ehdotan myös kiitollisuuspäiväkirjan pitämistä. Kiitollisuus auttaa näkemään enemmän mahdollisuuksia.

        Lohduttaudun itse usein myös ajatuksella, että mikään ei ole lopullista. Kaikella on mahdollisuus muuttua. Kun itse on valmis, ja kun maailma on valmis. Odottaminenkin on elämää, kun pyrkii tekemään siitä hyvää, sisäinen vääntö loppuu – pettymys korvautuu luottamuksella. Luottamuksella on valtavan suuri voima saada asioita eteenpäin.

        Kun alat luottaa, mieli alkaa toimimaan eri tavoin: se näkee esteiden sijaan mahdollisuuksia. (Tosin tähän vaikuttaa myös se, että on nukkunut riittävästi ja osaa pudottaa tarpeen mukaan stressitasoja.)

        Kun on keskellä kaikkea eikä vielä tiedä niistä ihanista asioista, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, on vaikeampi nähdä, että kaikki tulee menemään tosi hyvin lopulta. Jälkeenpäin on helpompi nähdä asioita selkeämmin.

        0
        like
        0
        love
        0
        haha
        0
        wow
        0
        sad
        0
        angry
    • #765
      Tilta
      Keskustelija

      Itselläni on samanlaisia ajatuksia, mitä Anuliini1975 edellä kirjoitti. Olen työstänyt elämääni ’uuteen muotoon’ ahkerasti vuoden verran, ikää on jo lähes 60v. Tuntuu todella vaikealta luottaa ihmisiin, koska elämän aikana on saanut kuulla niin paljon negatiivista itsestä. Olen uskonut, mitä minusta on sanottu, enkä enää tiedä, mikä on omaa itseäni. Ostin Unelmakarttakirjan vuosi sitten, mutta en ole saanut sitä työstettyä. Kuten Anuliini1975, minäkään en osaa ajatella mitään anteeksiantoa, koska tapahtuneita asioita ei voi muuttaa, yritän elää tässä ja nyt 🙂 Ei anteeksianto muuta itseäni mitenkään, siitä olen puhunut useammankin henkilön kanssa.

      0
      like
      0
      love
      0
      haha
      0
      wow
      0
      sad
      0
      angry
      • #771
        Sanna
        Ylläpitäjä

        Sanon samaa sinulle kuin Anuliinille: unohtaminen ja anteeksianto ovat eri asioita, ja niiden välistä eroa kannattaa mietiskellä.

        Kun sinulla on valmiina Unelmakarttakirja, suosittelisin tekemään sen harjoituksen, jossa läheisiltä pyydetään hyviä asioita itsestä. Ensimmäinen kysymys on, otatko vastaan sen hyvän, mitä sinulle sanotaan? Tuo harjoitus on monelle juuri tästä syystä vaikea – kun ei tiedä, miten vastaanottaa itsestä hyviä sanoja. Mutta se on niin tärkeää! Moni sanoo, että itku on tullut, kun on uskaltanut ja saanut kuulla itsestä ihania asioita.

        Suosittelisin myös kirjoittamaan joka ilta muistikirjaan kolme hyvää asiaa sinusta (joka päivä eri). On hyvä saada vahvistettua omaa sisäistä puhetta positiivisemmaksi <3

        0
        like
        0
        love
        0
        haha
        0
        wow
        0
        sad
        0
        angry
    • #774
      Azzasta
      Keskustelija

      Mun unelmana on aina ollut kirjan kirjoittaminen. Sen toteutumista estää se, että aina kun kirjoitan syyllistän jälkeenpäin itseäni, että hukkasin aikaa kirjoittamiseen.
      Miten pääsisin eroon tästä uskomuksesta? Se aina vaikeuttaa uudestaan kirjoittamiseen ryhtymistä.

      0
      like
      0
      love
      0
      haha
      0
      wow
      0
      sad
      0
      angry
      • #794
        Sanna
        Ylläpitäjä

        Ensin sinun on varmasti hyvä tulla tietoiseksi siitä, kuka sinussa puhuu? Kuka on se, joka on pitänyt luovaa työtä tai kirjoittamista höpöhöpönä? Eli keneltä tai mistä olet uskomuksen napannut? Ja milloin uskomus on syntynyt? Kun pääset tästä kartalle, voit kiittää uskomuksesta, joka on yrittänyt sinua tähän saakka palvella, ja vaikka sanoa ääneen, että ”en enää tätä tarvitse”. Sitten voit vielä kertoa, mitä tarvitset eli mikä on parempi uskomus rajoittavan tilalle.

        Sen jälkeen ehdottaisin, että teet seuraavaa: Piirrä paperille portaat, joiden päässä on jotain sinulle positiivista, esim. valoa. Joka kerta kun kirjoitat, kirjoita yhdelle portaalle, miksi kirjoittaminen on sinulle tärkeää ja tekee sinulle hyvää. Kirjoita myös ”kiitos”. Kun olet päässyt ”valoon”, kirjoita kuvaan, mitä olet saanut aikaiseksi ja miltä se sinusta tuntuu. Jatka portaita seuraavalle paperille. Jatka, kunnes kirja on valmis <3

        0
        like
        0
        love
        0
        haha
        0
        wow
        0
        sad
        0
        angry
    • #784
      Jenita
      Keskustelija

      Heippa. Tajusin juuri että minulla ei ole selkeitä unelmia. En uskalla oikein enään unelmoid kun olen kokenut viime aikoina niin rankkoja takapakkeja elämässä.
      Mutta unelmathan ovat elämän suola. Millä keinoin saisin unelmat selkeiksi päämääriksi ja uskallan kulkea niitä kohti reippaasti?

      0
      like
      0
      love
      0
      haha
      0
      wow
      0
      sad
      0
      angry
      • #795
        Sanna
        Ylläpitäjä

        Oman kokemukseni mukaan unelmointi ja se, että asiat alkavat vähitellen muuttua konkreettiseksi, lisää luottamusta elämään. Eli juuri sitä, mikä puuttuu, kun on ollut rankka vaihe elämässä. Kun on ollut rankkaa ja ehkä on pitänyt vaan selviytyä, kannattaa huomioida, ettei lähde suorittamaan unelmia. Tärkeintä on löytää se tunne, jota haluaa kokea, ja lähteä vahvistamaan sitä tunnetta ihan tavallisessa elämässä – jo silloin, kun unelma ei ole vielä toteutunut. Mieti, mistä pienistä jutuista tuo tunne tulee, ja lisää sitä elämääsi. Unelmakarttakirjassa on myös paljon voimaannuttavia harjoituksia, jos haluat enemmän työstää.

        Rankan jakson jälkeen on tosi tärkeää löytää se oma juttu, joka saa sydämen iloitsemaan <3

        0
        like
        0
        love
        0
        haha
        0
        wow
        0
        sad
        0
        angry
    • #786
      ljk
      Keskustelija

      Hei!
      Unelmointi taitaa olla mulle liian voimakas ilmaisu, tai en ehkä ymmärrä unelmoida asioista. Käytännön asioita olen kyllä haaveillut ja niitä onkin toteutunut. Ehkä ajattelen jonkinverran arkisesti enkä miellä sitä unelmoinniksi. Kun muutenkin tuntuu, että elämä on kunnolla alkanut vasta keski-ikäisenä, siihen asti on vaan traumojen kanssa suorittanut elämää. Eikä siihen ole kuulunut unelmointi. Nyt on vaan onnellinen, kun ymmärtää elää omannäköistä elämää joka päivä vähän enemmän kun ennen. Pitää ehkä antaa itselle lupa unelmoida.

      0
      like
      0
      love
      0
      haha
      0
      wow
      0
      sad
      0
      angry
      • #796
        Sanna
        Ylläpitäjä

        Haaveilu, unelmointi… Ei sanalla niin väliä, kunhan seuraat sitä, mistä sydämesi iloitsee.

        Ihana kuulla, että oman näköinen elämä on löytynyt – siinäpä varmasti iso unelma hyvin kiteytettynä <3

        0
        like
        0
        love
        0
        haha
        0
        wow
        0
        sad
        0
        angry
    • #787
      Sulpukka
      Keskustelija

      Hei Sanna! Olen täynnä unelmia, mutta ongelmani on se, etten saa niihin ulkopuolelta vahvistusta / tukea. Olen tehnyt paljon alustavaa työtä. Nyt tarvitsisin toistenkin apua. Olen myös etsinyt aktiivisesti kumppaneita niitä kuitenkaan löytämättä. Eivätkö nämä sitten olekaan minun unelmia? Ja joskus tuntuu, että samanhenkisiä pitäisi lähteä hakemaan kauempaa, ulkomailta, missä olen ollutkin aika paljon aiemmin niin opiskelun, työn kuin matkustelun merkeissä. Suomen ilmapiiri tuntuu tunkkaiselta. Mutta en tiedä olenko enää valmis noin suureen muutokseen.

      0
      like
      0
      love
      0
      haha
      0
      wow
      0
      sad
      0
      angry
      • #797
        Sanna
        Ylläpitäjä

        Moikka! Oletko käynyt ryhmissä/koulutuksissa, joissa voisi olla samanhenkisiä ihmisiä? Mulla aikoinaan auttoi kamalasti, kun oli samanhenkistä porukkaa ympärillä. Saatiin oppia, mutta ennen kaikkea vaihdettiin ajatuksia ja vahvistettiin toinen toisiamme.

        0
        like
        0
        love
        0
        haha
        0
        wow
        0
        sad
        0
        angry
    • #789
      Johanna_83
      Keskustelija

      Hei! Unelmani on löytää ihana mies, kenen kanssa meille tulisi onnellinen parisuhde ja voisimme perustaa perheen. Tämän unelman toteuttaminen tuntuu hieman hankalalta, koska en voi tähän suoranaisesti itse vaikuttaa (vrt. esimerkiksi työpaikan vaihtaminen). Tiedän että jos haluaa tavata ihmisiä kannattaa olla ihmisten ilmoilla, rakastaa itseään jne. Nämä ovat kyllä kohdillaan jo nyt, eli ei ole näistä kiinni. Osaisitko auttaa tai valaista minua, miten tämän unelman toteuttaminen parhaiten onnistuisi? 🙂

      0
      like
      0
      love
      0
      haha
      0
      wow
      0
      sad
      0
      angry
      • #798
        Sanna
        Ylläpitäjä

        Oletko tehnyt mielikuvaharjoituksia ja kirjoitellut tunteen kanssa toivetilannetta auki? Joskus kun on isoista asioista kyse, ”odotus” tuntuu ikuisuudelta. Mutta olen kokenut, että odotus onkin kasvua ja valmistautumista kohti sitä suurta toivetta. Kärsivällisyys, selkeä fokus mutta väljät odotukset ja elämän ilo <3 Ja elämä yllättää – ei välttämättä silloin, kun itse haluaa, mutta silloin kun kaikki on valmista sille.

        0
        like
        0
        love
        0
        haha
        0
        wow
        0
        sad
        0
        angry
    • #790
      TiinaV
      Keskustelija

      Kuinka saada ympäristö vakuuttuneeksi? Tarkoitan tällä ympärilläni olevia ihmisiä,lähinnä aviopuolisoa, vanhempia yms. Itselläni on paljon ideoita ja unelmia, lähinnä taiteellisia, mutta usein törmään siihen, että vaikka itsellä olisi halua ja intoa tehdä asioita (tai edes kokeilla ja leikkiä luovuudella), niin törmään klassisiin sanoihin ”ei taiteella elä”, ”miten meinaat rahoittaa tuon idean”, ”käyttäisit aikasi johonkin hyödyllisempään”. Tällä hetkellä tuntuu, että en pysty tekemään molempia, olemaan luova JA käyttämään aikaani toisille ihmisille todisteluun, että tämä olisi hyvä juttu. Tuntuu, että pitäisi saada iso tukko rahaa tai voittaa joku kilpailu, että todistaisin olevani tarpeeksi hyvä ja saisi hyväksynnän ja rauhan taiteelliselle tekemiselleen.
      Ystävät toki kannustavat ja ymmärtävät, mutta hekään eivät voi auttaa konkretian tasolla.
      Lyhyesti sanottuna koen tällä hetkellä syvää taiteellista yksinäisyyttä ja uusien ideoiden tullessa koen lähinnä voimattomuutta.

      0
      like
      0
      love
      0
      haha
      0
      wow
      0
      sad
      0
      angry
      • #799
        Sanna
        Ylläpitäjä

        Olisko sinun mahdollista mennä ryhmiin, kuten ehdotin Sulpukallekin? Kirjoitin hänelle: ”Mulla aikoinaan auttoi kamalasti, kun oli samanhenkistä porukkaa ympärillä. Saatiin oppia, mutta ennen kaikkea vaihdettiin ajatuksia ja vahvistettiin toinen toisiamme.” Sinun on hyvä olla mahdollisimman paljon sellaisessa seurassa, että saat vahvistusta sille, minkä tiedät oikeaksi sinulle. Kun saat vähän vahvistusta samanhenkisiltä ihmisiltä, vahvistut myös olemaan ajatustesi ja kokemustesi kanssa niiden edessä, jotka epäilevät ja lyttäävät. Jokainen reagoi omien pelkojensa pohjalta. Jos sinua pelottaa vielä vähän itseäkin liikaa, muiden pelko ”syö” sinut. Kun löydät hieman vahvistusta ja luottamusta, voit toimia, vaikka vähän pelottakin. Muut eläköön sitten oman pelkonsa kanssa siinä kohtaa 😀

        Olen seurannut somessa esim. Sanni Olasvuorta sekä Kirsi Kesäniemeä. Voisit ehkä kysellä, onko muilla ollut samantyyppisiä kokemuksia, ja miten ovat niistä päässeet eteenpäin. Kirsi vetää esimerkiksi kurssejakin, olen itsekin menossa toukokuussa yhdelle hänen kurssilleen.

        Kun löydät rohkeuden itsestäsi, muut voivat mutista, mutta ne eivät estä sinua <3

        0
        like
        0
        love
        0
        haha
        0
        wow
        0
        sad
        0
        angry
Luet parhaimillaan 9 vastausketjuja
  • Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.