Kysymyksiä rakkaudesta Keijulta

Hidasta elämää -keskustelu Foorumit Rakkaus Kysymyksiä rakkaudesta Keijulta

Tämä aihe sisältää 20 vastausta, 12 kirjoittajaa, ja siihen kirjoitti viimeksi  Keiju Vihreasalo 8 kuukautta, 2 viikkoa sitten.

  • Julkaisija
    Viestit
  • #1415

    HE-toimitus
    Ylläpitäjä

    Mitä sinä haluaisit kysyä rakkaudesta? Mikä rakkaudessa mietityttää sinua yleisesti?

    Jotta voisin rakastaa -kirjan kirjoittaja Keiju Vihreäsalo vastaa täällä keskustelualueella kysymyksiin 16.-28.2.2019.

    Keiju

    • Tätä aihetta muokkasi 9 kuukautta sitten  HE-toimitus.
    • Tätä aihetta muokkasi 9 kuukautta sitten  HE-toimitus.
    1
    like
    3
    love
    0
    haha
    0
    wow
    0
    sad
    0
    angry
  • #1419

    Mari_1
    Keskustelija

    Hei, Miten tunnistan aidon rakkauden?

    0
    like
    1
    love
    0
    haha
    0
    wow
    1
    sad
    0
    angry
    • #1432

      Keiju Vihreasalo
      HE-kirjoittaja

      Hei ihana. Tunnistat sen kohtaamisesta. Kohtaaminen edellyttää aina sitä, että suhteeseen mahtuu kaksi kokonaista ihmistä. Kun haavoittuvaisuus kohtaa haavoittuvaisuutta, yhteys kahden ihmisen välillä syvenee aina. Sitä on rakkaus.
      <3 Keiju

      0
      like
      2
      love
      0
      haha
      0
      wow
      0
      sad
      0
      angry
  • #1420

    hantta
    Keskustelija

    Mitä tarkoitat tällä: ”Rakkaus on jotain, johon sisään mahtuu myös pelko, jos vain sallii. Itsensa tunteminen on oman pelon tuntemista.”? Onko aina jotain pelkoa olemsss? Oma pelkoni on toisen menettäminen ja yksin jääminen 20v yhdessä olemisen jälkeen. Kasvaminen erilleen aiheuttaa haastetta.

    2
    like
    0
    love
    0
    haha
    0
    wow
    0
    sad
    0
    angry
    • #1433

      Keiju Vihreasalo
      HE-kirjoittaja

      Hei, on, aina on pelkoa. Olet ilmeisesti lukenut kirjani Jotta voisin rakastaa? Kuvaan siinä pelon rakenteen, eli miten meille ihmisille on selviytymisen kannalta välttämätöntä, että meissä on anatomis-fysiologiset rakenteet, jotka tukee selviytymistä niin yksilönä kuin lajina. Valitettavasti emme pelkää selviytymisemme puolesta ainoastaan hyvästä syystä vaan myös vanhoista syistä, eli taipumus reagoida ”väärin” tai ”turhaan” on syntynyt meidän aiempien elämänkokemusten myötä. Siksi meillä kaikilla on taakkana vanhoja pelkoja, jotka vaikeuttavat rakkaudessa kohtaamista. Koska meissä kaikissa on paitsi lajityypilliset myös yksilölliset pelon rakenteet, paras tapa pyrkiä lähemmäs rakkautta on tunnistaa ja hyväksyä omat pelkonsa. Koska et kuitenkaan pääse inhimillisten rakenteiden ulkopuolelle — vaikka kirkastuisit kuinka — pelon täytyy mahtua niin itsensä rakastamisen sisään kuin myös kahden väliseen kohtaamiseen. Jokainen meistä voi vain tulla tutuksi omien pelkojensa kautta — ja hiukan yllättäen ja välttämättä sitä suunnittelematta, juuri sillä tavalla pääsee lähimmäksi tilannetta, jossa pelot eivät ohjaa omaa elämää. Ja se tulee lähimmäksi tilaa, jota kutsutaan rakkaudeksi.
      <3 Keiju

      0
      like
      2
      love
      0
      haha
      0
      wow
      0
      sad
      0
      angry
  • #1421

    tuikku
    Keskustelija

    Mietin, että mistä oikein voi tietää/päätellä, että rakastaako toinen itseä ihan oikeasti vai puhuuko vain niin? Toki teot puhuvat puolestaan mutta onko olemassa jotain erityisiä merkkejä, jotka tämän asian paljastaisivat?

    2
    like
    0
    love
    0
    haha
    0
    wow
    0
    sad
    0
    angry
    • #1434

      Keiju Vihreasalo
      HE-kirjoittaja

      Hei, erityinen merkki olisi se, että suhteeseen mahtuu kaksi kokonaista inhimillistä ihmistä. Että siinä kohdataan. Kohtaamiseen ei ole mitään helposti täytäntöönpantavaa kaavaa, mutta yleisellä tasolla voidaan sanoa, että todelliset kohtaamiset syntyvät, kun haavoittuvaisuus kohtaa haavoittuvaisuutta. Silloin kohtaaminen aina vahvistaa rakkauden sidettä. Miksi tähän ei ole yksiselitteisesti ja helposti täytäntöönpantavaa kaavaa johtuu siitä, että tämä on todennäköisesti kaikkein vaikein asia ihmisen elämässä ja jokainen meistä tekee tätä matkaa kohti rohkeutta kohdata toinen ihminen haavoittuvaisena (ilman pelejä, fasadeja, suojuksia, haarniskoja) koko elämänsä ajan. Ja mikä riemukkainta, kukaan meistä ei voi vaikuttaa toiseen lopulta juuri mitenkään ja jokainen meistä voi vaikuttaa eniten vain itseensä. Ei siis mikään ihme, että rakkauden saralla on niin valtavasti epävarmuutta ja särkevää surua.
      <3 Keiju

      1
      like
      1
      love
      0
      haha
      0
      wow
      0
      sad
      0
      angry
  • #1422

    Tiuku
    Keskustelija

    Hei Keiju! Minulla on haasteita parisuhteen muodostamisessa. Minun on vaikea muodostaa suhdetta sellaisen ihmisen kanssa, joka ei periaatteessa tarvitse minulta mitään. En luota siihen, että riitän omana itsenä ja että toinen rakastaisi minua ilman, että olisin jotakin ”ihmeellistä”. Huomatessani, että joku on minusta kiinnostunut, hän vaikuttaa potentiaaliselta kumppaniehdokkaalta ja lähestyy minua niin minulle tulee välittömästi alemmuuden ja huonommuuden tunne, alan jännittämään ja toimin torjuvasti. Mitä minun kannattaisi tehdä?
    Olen myös miettinyt sellaista asiaa, että jos ihmisellä on samanlaisia haasteita kuin itselläni esimerkiksi vaativuus, heikko itsetunto, jännittäminen jne. niin onko tällaisten ihmisten hyvä alkaa muodostamaan suhdetta yhdessä vai olisiko parempi, että toisella haasteet olisivat hieman erilaisissa asioissa? Reagoin erittäin herkästi toisen ihmisen vaativuuteen ja sen seurauksena minulle tulee voimakkaita jännitysoireita kehoon ja mieleen. Tunnetasolla toinen kuitenkin vetoaa ja tuntuu tutulta.

    • tätä vastausta muokkasi 8 kuukautta, 4 viikkoa sitten  Tiuku.
    0
    like
    1
    love
    0
    haha
    0
    wow
    1
    sad
    0
    angry
    • #1435

      Keiju Vihreasalo
      HE-kirjoittaja

      Hei, en ole parisuhdeterapeutti, joten vastaan sen pohjalta, mitä olen rakkautta tarkastelemalla rakkaudesta oivaltanut. Rakkauden merkillisyyksiin kuuluu ristiriita sen välillä, että haluaisi tulla rakastetuksi sellaisena kuin on, mutta samalla se on aivan hirvittävän pelottavaa. Kokemus, että on nähty ja kuultu syntyy voimakkaimmin juuri siitä, että myös omat epävarmuudet mahtuvat suhteen sisään ja toinen ikäänkuin antaa niille hyväksynnän hylkäämättä niiden takia. Oikeastaan tämä on rakastamisen ydinpelko, tai yksi tapa sanoittaa niitä. Halu tulla nähdyksi ja kuulluksi, mutta samalla pelottaa, mitä siitä seuraa, kun joku näkee ja kuulee. Mitä jos se ei pidä siitä mitä se näkee ja kuulee? Käsittelin tätä rakkauteen liittyvää rohkeuden painetta podcast-jaksossa, joka tulee ulos Suplassa maaliskuun aikana. Löydät ne Rakkauden anatomiaa nimellä Suplan podcasteista.

      Mitä voit tehdä? Opettelemalla tuntemaan pelkosi, hyväksymään ne, olemaan itsellesi armollinen. Kaikki me käymme vastaavia taisteluita itsemme kanssa, jokainen samaa, mutta hiukan eri tavalla vain. Et siis ole yksin, jos se lohduttaa. Opettele pitämään itsestäsi, ja muista, että se matka kestää koko eliniän. Voit opetellessasi ihan hyvin hakeutua myös parisuhteeseen, sillä et tule koskaan niin valmiiksi, että ”suorittaisit” valmistumisesi jälkeen parisuhdetta täydellisesti. Jos olet juuri nyt erityisen rikki ja hajalla, voi olla parasta keskittyä hellimään hetken vain itseään. Kun omat palikat pysyvät kasassa niin paljon, että voi ottaa askelia toista kohti, sen jälkeen on aika.

      Itse uskon siihen, että me kaikki tunnemme oikeita ihmisiä kohti vetoa. Rakastumme oikeisiin ihmisiin. Mutta rakkaus lunastetaan vasta rakastamalla, joten jokainen ihminen, johon rakastumme ei lopulta ole ”todellista” rakkautta — tai toisin sanoitettuna: jokaiseen ihmiseen, johon olemme rakastuneet, ei tarvitse ankkuroitua pidemmäksi aikaa. Rakkauden määritelmään kuuluu, että rakastuminen kasvaa rakastamiseksi, kohtaamiseksi. Jos suhde toteutuu sinun kustannuksellasi, tai saa aikaan vahinkoa kehossa tai mielessä, se ei ole rakkautta. Rakkaudessa ei tarvitse valita minun ja meidän välillä. Ne mahtuvat rakkauden sisäpuolelle kummatkin.
      <3 Keiju

      0
      like
      3
      love
      0
      haha
      0
      wow
      0
      sad
      0
      angry
  • #1428

    Lumme
    Keskustelija

    Voiko oppia vastaanottamaan rakkautta, vaikka ei ole sitä koskaan saanut osakseen? Kasvoinp perheessä, jossa ei osoitettu rakkautta -ei edes vanhempani toisilleen. Kun sain kerran lapsena selkäsaunan, se johtui, että olin huolestuttanut vanhempani.
    Minun on vaikea ottaa vastaan rakkautta. Koen itseni niin arvottomaksi. En ole koskaan ollut parisuhteessa. Kun joku osoittaa vastakaikua, niin jänistää, koska pelkään hänen kuitenkin lopulta muuttavan mieltään.

    0
    like
    0
    love
    0
    haha
    0
    wow
    1
    sad
    0
    angry
    • #1436

      Keiju Vihreasalo
      HE-kirjoittaja

      Voi ei <3 Mutta kyllä voi oppia. Se on jokaiselle elinikäinen matka, jokainen tekee sen erilaisia vastuksia käsittellen. Ei ole olemassa ihmistä, jonka rakkauden tiellä ei olisi yhtään mitään. Ihmisyyteen kuuluu rasittavat rakenteet, jotka tekevät rakastamisesta ja toisen kohtaamisesta mutkikasta. Samaan aikaan kun ihminen on tuomittu rakastamaan, ihminen on myös tuomittu pelkäämään. Tämähän on ihan eeppistä! Rakkauden vastaanottaminen on usein vaikeampaa kuin sen antaminen, koska vastaanottaessa altistaa itsensä nähdyksi tulemiselle ehkä enemmän kuin antaessaan. Mutta jollei vastaanottaminen ja antaminen ole tasapainossa, kohtaaminen ei ole harmoninen. Se ilmenee käytännössä siten, että vain antaessaan suhteeseen hiipii helposti uhriutumista ja antamisesta uupumista. Jokainen meistä kuitenkin sielunsa sopukoissa haluaa myös vastaanottaa rakkautta. Saada levätä edes hetken toisen rakkaudessa, kohtaamisen luomassa tilassa.

      Sinulla ei taida olla muuta vaihtoehtoa kuin rohkaistua. Koeta tehdä asioita toisin kuin olet tehnyt aiemmin. Aloita pienistä asioista, ihan pikkuruisista. Käy henkilökohtaisella kasvualueellasi, mutta älä mene paniikkialueelle. Toisen ihmisen kohtaaminen on maailman vaikeinta. Jokainen meistä tekee tätä matkaa kohti rohkeutta kohdata toinen ihminen haavoittuvaisena (ilman pelejä, fasadeja, suojuksia, haarniskoja) koko elämänsä ajan. Minä, sinä, ja kaikki muutkin. Ei sinun tarvitse päästä perille tänään tai huomenna (et itseasiassa pääse perille kuin hetkittäin), riittää, että aloitat rohkaistumalla menemään askeleen aiempaa lähemmäs. Et menetä mitään tekemällä jotain toisin. Kokeile.
      <3 Keiju

      0
      like
      2
      love
      0
      haha
      0
      wow
      0
      sad
      0
      angry
  • #1437

    Vahvaneito
    Keskustelija

    Hei Keiju<3
    Olen ollut ihastuneena nyt vajaa 2 vuotta samaan ihmiseen. Heti ensikohtaamisella koin jotain todella voimakasta. Asuimme pitkään eri mantereella ja olimme satunnaisesti yhteydessä. Olemme asiasta puhuneet ja hän kokee meidät kavereina. Vaikka olen hänen mielipiteensä kuullut ja ymmärtänyt, silti hän pysyy vahvasti mielessäni ja hänestä kuuleminen tuntuu aina yhtä hyvältä. Mietin, mikä hänessä niin vetoaa ja miksi olen edelleen ihastuneena vaikka tiedänkin hänen ajattelevan meidät kavereina.
    Aiemmissa ihastuksissani pyrin muuttamaan itseäni toisen kaltaiseksi ja hain hyväksyntää. Kuitenkin tässä tilanteessa en koe sellaiselle tarvetta, sillä koen että riitän tällaisena ihmisille kenelle minun kuuluukin riittää ja koen hänen myös tykkäävän minusta paljon kaverina. Ja välillä koen hurjan vahvasti sen, että joku päivä saamme jakaa elämää yhdessä. Tiedostan oman arvoni ja sen, että ansaitsen hyvää kohtelua. Tiedän, että joku päivä tämä tulee muuttumaan jollain tapaa. Silti kysyn usein itseltäni miksi olen edelleen ihastuneena häneen.

    <3Vahvaneito

    0
    like
    0
    love
    0
    haha
    0
    wow
    1
    sad
    0
    angry
    • #1447

      Keiju Vihreasalo
      HE-kirjoittaja

      Hei neitonen <3

      Jotta voisin rakastaa -kirjan loppupuolella on kokonainen luku Siitä Oikeasta. Tapaamme elämämme aikana paljon ihmisiä jotka eivät tunnu missään, mutta tapaamme elämämme aikana myös ihmisiä jotka tuntuvat joka solussa — ja silti tuon tunteen pohjalta ei synny suhdetta. Rakastumme, tunnemme vetoa… mutta se on vasta toinen puoli rakkautta. Ajattelen, että se on rakkauden potentiaalin tunnistamista. Mutta potentiaali lunastetaan rakastamalla. Rakastaminen on toisen ihmisen kohtaamista ja se on vastavuoroista. Se on antamista ja vastaanottamista.

      Voimakas Se Oikea -kokemus jonkun kanssa, jonka kanssa vastavuoroisuutta ei synny, tai Sen Oikean odottaminen, voivat olla merkkejä siitä, ettei itseasiassa uskalla rakastaa, todella kohdata. On helpompaa rakastua ihmisiin, joita ei saa, tai löytää ihmisistä joihin on rakastunut virheitä, jotka ovat merkkejä siitä, ettei se voikaan olla Se Oikea. Niin tai näin, ajatus Siitä Oikeasta johtaa todellisen kohtaamisen välttelyyn.

      Vastaukset ovat sinussa. Eivät hänessä tai jossain mystisessä paikassa teidän ulkopuolella. Vaikka tunnistamisen kokemus ja rakastumisen tunne olisivat vahvoja, ne ovat rakkaussuhteen näkökulmasta vain rakennusaineita, joita ei hyödynnetä. Sinun täytyy päättää, haluatko ihmetellä tällaisia palikoita niitä käyttämättä vai et. Ei tähän ole mitään oikeita vastauksia, voithan sinä näinkin elää ja olla. Mutta jos haluat rakkaussuhteen, silloin tunnistamisen ja potentiaalin pitäisi voida johtaa johonkin vastavuoroiseen.

      Ystävällisesti,

      Keiju

      0
      like
      0
      love
      0
      haha
      0
      wow
      0
      sad
      0
      angry
  • #1439

    Explosivo
    Keskustelija

    Kuinka pitkässä parisuhteessa voi löytää yhteyden ja kipinän uudestaan?
    Parisuhteen hoitaminen on jäänyt vuosikausiksi suurperheen arjen ja elämän varrella sattuneiden ongelmien jalkoihin.
    Suhteessa on jännitystä ja keskutelu tuntuu väkinäiseltä…
    Onko enää toivoa?

    0
    like
    0
    love
    0
    haha
    0
    wow
    0
    sad
    0
    angry
    • #1448

      Keiju Vihreasalo
      HE-kirjoittaja

      Voi, voihan toki <3 Aina voi. Aina on toivoa. Tässä nojautuisin parisuhdeasiantuntjoiden ehkä hiukan pitkästyttäviin ohjeisiin: rakkaus pitää näyttää päivittäin. Se on pienten tekojen ja sanojen sarja, sitä että antamalla luot toiselle parhaat mahdolliset edellytykset rakastaa sinua. Jos olet onnekas, hän tekee samoin sinulle. Tästäkin on yksi podcast-jakso, jonka tein Suplaan: pohdin siinä tätä parisuhteiden asiantuntijoiden neuvoa, joka minusta on aina kuulostanut jotenkin tylsältä. Mutta itseasiassa senkin nojalla mitä rakkaudesta olen oivaltanut, siinä on kaikki viisaus. Kukin meistä voi rakastaa vain kokiessaan turvaa, ja päivittäiset rakkaudenosoitukset ovat suhteessa noita rakkauden turvan merkkejä. Jos samea vaihe on kestänyt pidempään, joutuu varmaan hyväksymään sen, ettette leimahda liekkeihin heti samana iltana. Turvaa rakastaa ja kokea intohimoa ei rakenneta parissa minuutissa. Mutta pienellä toistolla ja uusilla tavoilla kuka tahansa joka rakastaa ihmistä johon on aikoinaan rakastunut voi saada ihmeitä aikaan. Kokeile <3 Ei ole mitään menetettävää <3
      Keiju

      0
      like
      0
      love
      0
      haha
      0
      wow
      0
      sad
      0
      angry
  • #1440

    Violet
    Keskustelija

    Hei Keiju❤️
    Olen jo pidempään ollut jumittuneena parisuhdetilanteeseen, jossa en täysin tiedä mitä haluan. Olen kokenut ainakin mielestäni suurta yhteyttä ja rakkautta kyseisen henkilön kanssa, mutta olemme myös useasti joutuneet suuriin ristiriitatilanteisiin, jotka ovat jättäneet jälkensä. Haluaisin, että voisin luottaa tulevaisuuteen kumppanini kanssa ja tuntea, että tässä juuri minun kuuluu olla, mutta huomaan että ahdistus palaa säännöllisin väliajoin enkä pysty sitoutumaan.

    Kuinka pystyisin tekemään oikeita päätöksiä ja kuulemaan sisintäni, jonka äänen olen kadottanut? Tuntuu, etten osaa nähdä selkeästi ja satutan jatkuvasti itseäni sekä kumppaniani epävarmuudellani. Milloin tiedän, olenko tässä jumittuneena pelosta vai rakkaudesta?
    Olen myös nuori, ja tämä on ensimmäinen vakavampi parisuhteeni. En siis oikein tiedä, mitä odottaa eikä minulla ole omaa vertailukohtaa.

    0
    like
    0
    love
    0
    haha
    0
    wow
    0
    sad
    0
    angry
    • #1450

      Keiju Vihreasalo
      HE-kirjoittaja

      Hei sinä <3 Sisimmän ääni on merkillinen asia, sekin. Sisimmän ääni, autenttinen minä, sydämen ääni, oma keskikohta — nimitti sitä miksi hyvänsä, jokin sellainen meissä on. Sisimmän ääni on siinä mielessä metka juttu, että sitä ei kuule, jollei voi hyvin. Se on sikäli ikävää, että juuri silloin sitä ääntä tarvitsisimme, ja juuri silloin se on kuulokantaman ulkopuolella.

      Mitä voit tehdä kuullaksesi sisintäsi? Ensinnäkin hyvä uutinen on se, että sinulla on jokin sisin — myös tieteen näkökulmasta. Sitä ei tosin silloin nimitetä sydämen ääneksi tai sieluksi, mutta se on jotain vastaavaa eri nimellä. Minuutta ja hyvinvointia tieteellisemmissäkin kehyksissä tarkasteltaessa aina löytyy ns. optimaalinen tila, olemassaolon taso tai status, jossa olemme viisaita, rohkeita, uteliaita, kykeneviä kohtaamisiin, kasvuun, luovuuteen.

      Sisimmän kuulemiseen ei ole taikakeinoja, mutta on paljon pieniä askeleita, joita voit ottaa. Ihan ensimmäinen on se, että tee paljon tilaa ympärillesi. Huolehdi siitä, että sinulla on vapaa-aikaa, että lepäät muulloinkin kuin yöllä ja että kalenterissasi on myös asioita, jotka lataavat sinua. Jos teet kaiken aikaa asioita, jotka vain kuluttavat, siirryt stressimoodiin, ja silloin sinulla on putkikatse: pystyt kyllä hoitamaan kaikenlaisia asioita ja selviät ihan hyvinkin. Mutta et kyllä kuule itseäsi, etkä todennäköisesti ole kauhean tyytyväinen tai onnellinen.

      Jos sinulla on kaikki muut asiat hyvin, jo pelkästään tilan tekeminen voi auttaa itsensä kuulemiseen. Jos haluat jatkaa syvemmälle itsetuntemukseen ja oman äänen kuulemiseen, suosittelen vaikkapa meidän Onnellisuusakatemiaa, tai muita vastaavia kursseja tai koulutuksia, tai itsetuntemusta lisääviä kirjoja.

      Ja ennen kaikkea suosittelen armollisuutta: oman äänen kuuleminen vaatii sen, että pidät JATKUVASTI itsestäsi hyvää huolta. Tulet siis hukkaamaan ja löytämään äänesi jatkossakin. Mutta ei hätää, siellä se ääni on, kaiken aikaa. Mitä paremmin tunnet itsesi, sitä vähemmän eksyt siitä.

      Ystävällisesti,

      Keiju

      0
      like
      0
      love
      0
      haha
      0
      wow
      0
      sad
      0
      angry
  • #1444

    Mariaer
    Keskustelija

    Hei,

    Kirjasi ”Jotta voisin rakastaa” käsittelee mm. pelkoa. Käsitteleekö myös sellaista pelkoa tai voiko ajatella kirjassa käsitellyn pelon niin,että kun pelkää,että sattuu henkisesti? Pelkää,että jos toinen ihminen satuttaa henkiseti. Onpas vaikea muotoilla…

    Ehkä tämä hieman avaa:

    Tunnun kärsivän menettämisen pelosta. Olen jälleen rakastunut ja parisuhteessa. Kärsin kuitenkin (tässäkin suhteessa) menettämisen pelosta. Tämä näkyy siten,että tuntuu vaikealta päästää toinen lähelle,monin tavoin. Heittäytyä. Tuntuu,että tielle nousee jonkinlaiset suojamuurit ja itsensä suojelu. Ei uskalla kunnolla heittäytyä kun pelkää,että jos toinen lähteekin pois,jos kaikki romahtaa ja sattuu. Ja miten sen kivun (jälleen kerran) kestäisi. Inhottava vaiva tällainen. Kun haluaisi vain rohkeammin uskaltaa,mutta joku sisimmässäni estelee. Mitenhän tällaisesta pääsisi eroon?

    0
    like
    0
    love
    0
    haha
    0
    wow
    0
    sad
    0
    angry
    • #1449

      Keiju Vihreasalo
      HE-kirjoittaja

      Hitsi, suhteet ovat kyllä maailman haastavin asia — siis ihan oikeasti ovat. Kaikille, eivät vain sinulle. Kaikki ihmiset kärsivät menettämisen pelosta, pelon mitta tosin saattaa vaihdella yksilöllisesti omasta historiasta juontuen. Kyllä sellaisesta voi ”vapautua” tai pikemminkin sen tulemista ja helpottumista voi oppia tuntemaan — ja paradoksaalisesti se saa aikaan pelon helpottumisen. Kun jokin tulee tiedostamattomasta mielestä tietoiselle tasolle syntyy aina muutosta, helpotusta, ennustettavuutta. Kukaan ei pääse pelosta yleensä tai jätetyksi tulemisen pelosta erityisesti koskaan lopullisesti eroon, mutta pelkojensa kanssa voi oppia elämään. Itsetuntemus on avainsana tässä.

      Itsetuntemusta voi kasvattaa lukemalla itsetuntemusta käsitteleviä kirjoja. Jos olet vankalla pohjalla, on monia itsetuntemuksen koulutuksia ja kursseja, jotka antavat välineitä tähän. Meillä on Onnellisuusakatemia -niminen koulutus, joka keskittyy itsetuntemukseen ja monilla muilla vastaavia hyvinvoinnin lisäämiseen keskittyviä koulutuksia tai kursseja. Jos tilanteesi on jotenkin hutera, voit hakea apua terapiasta.

      Tilanteessasi — ja rakkaussuhteessa aina muutenkin — on kaksi osapuolta. Sinä olet se, joka voi itsetuntemuksen kautta vaikuttaa itseensä, omiin reaktioihisi. Tietää kuka olet ja mitä tarvitset. Mutta olet lähestulkoon voimaton sen suhteen mitä se toinen osapuoli tekee. Jos toinen ei anna sinulle turvan merkkejä, et koe olevasi rakastettu, on inhimillistä olla epävarma.

      Rakkaudesta tiedetään sen verran, että se vaatii rohkeutta. Juuri siksi, että sattumisen vaara on niin suuri. Jokainen rakkaussuhde sisältää lopun: jokainen suhde päättyy joko eroon tai kuolemaan. Siinä on aika paljon pelättävää, eikö? Eikö ole ymmärrettävää, että pelkäät? Annat rakastamalla palasen sielustasi. Mutta ottamatta sattumisen riskiä et saa mitään, edes lainaksi.

      Tästäkin on podcast-jakso, tulee ulos maaliskuun aikana. Sen nimi on Rakkauden hinta, löytyy Suplasta. Ja juuri tällaista pelkoa käsittelen kirjassani: inhimillistä ja täysin ymmärrettävää pelkoa rakastaa. Luonnollista, ihmisyyteen kuuluvaa kauhua sen edessä, että voisi saada turvaa ja nähdyksi ja kuulluksi tulemisen kokemuksen — mutta hinta siitä on niin kamalan pelottava.

      Halauksin, Keiju

      0
      like
      1
      love
      0
      haha
      0
      wow
      0
      sad
      0
      angry
  • #1451

    aalto
    Keskustelija

    Hei

    Parisuhteemme päättyi toisen osapuolen mielenterveyden ongelmien takia, kun hän koki tarvitsevansa paljon omaa tilaa saadakseen itsensä kunnolla kuntoon.

    Tilanne on siitä ikävä, että muuten tasapainoinen ja onnellinen suhde ei kestänyt toisen sairastumista.

    Miten tälläisessä tilanteessa eroa kannattaisi työstää, kun sydän on täynnä rakkautta vaikka sattuu henkisesti todella paljon?

    Hyvää kevään jatkoa.

    • tätä vastausta muokkasi 8 kuukautta, 2 viikkoa sitten  aalto.
    0
    like
    0
    love
    0
    haha
    0
    wow
    0
    sad
    0
    angry
  • #1453

    Keiju Vihreasalo
    HE-kirjoittaja

    Hei Sinä <3

    On maailman surullisinta katsella, kuinka toinen katoaa tilaan ja paikkaan, jonne ei mahdu muita. Rinnalla on vaikea olla, jos toinen nimenomaan haluaa olla yksin.

    Suremisen näkökulmasta tilanne on sinulle vaikea, sillä et pääse käyttämään yleisimpiä suhteista selviytymisen keinoja. Olivat ne oikein tai väärin, me ihmiset yleensä rakastumisvaiheessa teemme itsellemme helpommaksi uuden ihmisen ottamisen elämäämme idealisoimalla hänet prinssiksi tai prinsessaksi. Vastaavasti suhteen loppuessa monet meistä auttavat itseään demonisoimalla toisen: näkemällä vain huonot puolet on helpompi päästää irti. Koska näet toisen tilanteen ilmeisen voimakkaalla myötätunnolla, et saa apua demonisoinnista. (Sanottakoon selvennykseksi, ettei demonisointi pitkälle vietynä ole mitenkään erityisen jalo tapa päättää suhteita, mutta lupa antaa itsensä nähdä vain huonoja puolia siinä kohtaa kun kipu on sietämätöntä voi olla yhtenä tunneaaltojen vaiheena hyväksyttävä — kunhan ei jää siihen jumiin, tai aidosti ryhdy uskomaan, että kivun hetkellä ajatellut ajatukset toisesta ovat totta.)

    Sinun tilanteessasi on tärkeää, että annat itsellesi luvan olla ihminen: vaikka näet toisen tilanteen, olet todennäköisesti pettynyt, surullinen, vihainen — tai tunnet jotain muita tunteita, jotka saavat olosi tuntumaan aika kurjalta. On tärkeää antaa kaikkien tunteiden tulla ja mennä. Tunteesi eivät edusta totuutta toisesta tai edes sinusta. Ne ovat aaltoja, jotka menevät sinun lävitsesi. Vasta niiden mentyä voi jokin puhtaampi ja tyynempi tulla nähtäväksi ja koettavaksi.

    Niiden alla koet todennäköisimmin suloisen lämmintä rakkautta ja myötätuntoa toista ihmistä kohtaan, olet armollinen hänen kärsimykselleen, vaikket rinnalla voikaan seistä. MUTTA HUOMAA, että kun annat tunteittesi tulla ja mennä, ja myös mahdollisten negatiiviseksi koetuille tunteille luvan, rakkautesi ja myötätuntosi ei toteudu sinun itsesi kustannuksella. Et joudu myymään tai panttaamaan mitään itsestäsi, et nielemään mitään osaa sinusta. Sen sijaan sinusta löytyy rakkaus, joka tulee löytämään jonkin sille sopivan uoman niin sinua itseäsi kuin sitä toistakin kohtaan.

    Se on todennäköisesti rakkautta ”puhtaimmassa” muodossaan sikäli, että ilman vastavuoroisuutta joudut elämään tunteen kanssa itseksesi ja antamaan sille tilan sinusta. Silloin näet itsesi ja toisen, ja annat toiselle vapauden jota hän pyysi rankaisematta häntä hänen pyyntönsä johdosta. Mutta et myöskään jää myötätuntosi ja rakkautesi vangiksi. Sinun täytyy olla myös itsesi puolella ja yllättäen monet negatiiviseksi koetut tunteet saattavat auttaa siinä yhtä lailla kuin myötätunto ja rakkauskin.

    Aika vaikeaa, mutta jos noin pitkälle pääset, sinulla on kyllä melkoisen kiiltävä kruunu päässäsi 😀 Toivotan sinulle hyviä puhdistavia itkuja, ehkä jokusen raivokohtauksen, sitkeyttä ja rohkeutta. Joku päivä kipusi on helpottanut ja sen tilalle tulee jotain muuta. Ja yllättäen, se rakkaus voi jäädä sinne missä onkin. Sekin mahtuu kyllä sinuun. Joskus rakkaus toteutuu näin. Elämään tai kuolemaan kadonneena, muuttuneena joksikin, joka asuu jossain sydämen pohjalla.

    Ystävällisesti,

    Keiju

    0
    like
    1
    love
    0
    haha
    0
    wow
    0
    sad
    0
    angry

Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.