Millä tavoin Sinä olet lempeä itseäsi kohtaan?

Hidasta elämää -keskustelu Foorumit Ihminen Millä tavoin Sinä olet lempeä itseäsi kohtaan?

Tämä aihe sisältää 5 vastausta, 5 kirjoittajaa, ja siihen kirjoitti viimeksi  Nika 2 vuotta, 1 kuukausi sitten.

  • Julkaisija
    Viestit
  • #238

    Emmi
    Ylläpitäjä

    Millä tavalla Sinä kannustat itseäsi? Millä tavalla puhut itsellesi, miten hoidat itseäsi?
    Jaa tähän omat ajatuksesi ja kokemuksesi <3

    0
    like
    0
    love
    0
    haha
    0
    wow
    0
    sad
    0
    angry
  • #280

    Tiuku
    Keskustelija

    Olen ajatellut lapsuudesta saakka niin, että kaikki elämä on kaulan yläpuolella, siis vain ajatukset ovat merkittäviä. Minua ei ole tuettu siihen, että keholla on merkitystä hyvinvoinnille ja siihen, että kehoa tulisi kuunnella ja huomioida. Muutama vuosi sitten aloin tekemään tietoisesti töitä keho-mieli- kokonaisuuden yhdistämiseksi. Tilanne on ollut oikeastaan silloin niin huono, että en kokenut tuntoa juuri kehossa. Voin todella huonosti. Ajatukset olivat ahdistavia ja keho hirveässä jännitystilassa.
    Aluksi menin mindfullnes- kurssille, josta sain ensimmäistä kertaa sellaisen kokemuksen, että keho – ja mieli toimivat jollakin tavalla yhteydessä toisiinsa. Mindfullnes- kurssilla hoksasin, että minulla ei ole yhteyttä mm. jalkoihini. Kun kurssilla kehoitettiin viemään ajatukset jalkohin niin en tuntenut niissä mitään. Ajattelin sillon, että kosketuksen kautta tunto ehkä paranisi ja aloin sen vuoksi rasvaamaan iltaisin jalkojani, se auttoi vähän 🙂 Kehotietoisuutta on lisännyt itselläni myös joogan harrastaminen, ja ihan selkeästi ajatusten työstäminen siitä, että minulla ja kehollani on merkitystä tässä elämässä.

    0
    like
    0
    love
    0
    haha
    0
    wow
    0
    sad
    0
    angry
  • #286

    Tilta
    Keskustelija

    En pysty olemaan lempeä itselleni, on tuntemuksia, että lapsesta saakka ei ole ollut hyväksytty omana itsenäni, tunteita ei ole saanut näyttää. Itseään ei ole opetettu arvostamaan, päinvastoin. Huono itsetunto vaivannut koko elämän ajan. Mindfulnessin löysin v 2017 alussa ja aloitinkin kurssin, mutta se loppui parin kerran jälkeen, kun ohjaaja kai sairastui. Onneksi syksyllä oli kansalaisopistossa aloitusryhmä, joka toivottavasti saa jatkoa keväällä! Välillä hankalaa keskittyä rauhoittumaan, mutta yritän kannustaa itseäni jatkamaan harjoituksia. Tuo ajatuksen vieminen jalkoihin oli itselläni myös vaikeaa! 🙂 Muistan, että olen käynyt vatsaoireiden takia murrosiässä tutkimuksissa, mitään ei löynyt, mutta nyt osaan yhdistää jännittämisen niihin oireisiin. Ihminen on kokonaisuus, jota ei voida jakaa osiin 🙂

    0
    like
    0
    love
    0
    haha
    0
    wow
    0
    sad
    0
    angry
  • #292

    Emmi
    Ylläpitäjä

    Moi Tiuku ja Tilta <3 Ymmärrän tosi hyvin teitä kumpaakin. Minullakin oli tosi pitkään sellainen ajatusmalli, ettei keholla ole niin paljon väliä kuin mielellä, että kehoa voi kohdella miten vaan, lähinnä todella ankarasti. Oli tosi vaikeaa hyväksyä sitä, että kehoni voi todella pistää stopin kaikelle, jos sitä ei kuuntele ja kohtele lempeästi. Piti harjoitella ja työstää asioita tosi pitkään, ennenkuin muutosta tapahtui, minullakin joogan ja meditaation avulla 🙂 On tosi ihana kuulla, että harjoittelette lempeyttä itseänne kohtaan. Se on iso asia!

    0
    like
    0
    love
    0
    haha
    0
    wow
    0
    sad
    0
    angry
  • #395

    kakatsu74
    Keskustelija

    Olen joskus osannut olla lempeä itselleni, opin sen seurakunnassa jossa oli sielunhoitotilaisuuksia ja lempeyttä. Sitten kadotin sen kun ajauduin huonoon suhteeseen jossa minua kohdeltiin tosi huonosti. Pystytin isot jäiset muurit itselleni. Koen katkeruutta ja surua, ja minun on vaikea palata siihen lempeyteen, vaikea tavoittaa sitä.
    Koen lempeyden olevan itsemyötätuntoa. Että suhtaudun kipuuni ja tarpeisiini hellyydellä ja ymmärryksellä, että en tuomitse itseäni tarpeistani. Että en tuomitse tunteitani, enkä surua, vaan olen itseni puolella, annan itselleni luvan itkeä ja siinä kohtaa vain hyväksyn itseni ja rakastan sitä itkevää minua, minun elämääni ja persoonani. Joskus se on vaikeaa. Joskus tuomitsen että elämäni on huono ja pilalla, ja persoonassani on jotain vikaa. Sellaiset asiat vie masennukseen.
    Itse koen lempeyttä mm. kun pysähdyn kuuntelemaan linnunlaulua, siinä olen yhtä luonnon ja maailman kanssa. Kuuntelemalla mitä haluan ja tarvitsen. Esim haluan katsoa kaunista maisemaa, mennä lounaalle viihtyisään ravintolaan, tai mennä uimaan ja saunomaan. Ne hetket kun olen yhteydessä omaan sydämeeni ja hyväksyn itseni ja elämäni kauneuden.

    0
    like
    0
    love
    0
    haha
    0
    wow
    0
    sad
    0
    angry
  • #404

    Nika
    Keskustelija

    Lempeyttä itseään kohtaan on täytynyt opetella. Ajattelen, että olen yrittänyt parhaani niillä tiedoilla ja taidoilla mitä minulla on sillä hetkellä ollut käytettävissä. Jälkiviisaus on turhaa ja siitä on ainut hyöty vain se, että asioista on oppinut jotain ja toimia toisella kerralla eritavoin.

    Olen tehnyt itselleni päivittäin hyvämielisyystekoja. Se voi olla joku pieni asia esim. hetki joogaa, jalkakylpy ihanan vartalorasvan levitys, saunominen kynttilän valossa, kupillinen lempi teetä villasukat jalassa kynttilä pöydällä hyvää musiikkia, oman lemmikin silittäminen ja katsoa kuinka eläin osaa nauttia ja elää vain siinä hetkessä.

    Opetella rakastamaan itseään ja ymmärtämään ettei ole täydellinen mutta on itsenään juuri niin hyvä kuin pitää olla ja paras versio itsestään.

    0
    like
    0
    love
    0
    haha
    0
    wow
    0
    sad
    0
    angry

Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.