Oletko sinä liian kiltti?

Löysin tämän jutun eilen illalla ja jäin miettimään asiaa. Osui oikeaan hetkeen. En osaa sanoa eroa kiltin ja liian kiltin välillä kuin että liian kiltti on entistä poljetumpi ja ahdistuneempi kuin kiltti.
Itse huomaan nämä molemmat piirteet itsessäni ja tänä aamuna heräsin ahdistukseen miksi olen liian kiltti. Ärsyttävää. Tein meditaation ja pääsin hetkeen 3 vuotiaana jolloin olen kokenut niin ison hylkäämisen tunteen että muistan tapahtuman ja tajusin ensimmäisen kerran kuinka juuri sama tunne on ohjannut valintojani elämässä.
Olen siis ollut kiltti ettei minua hylättäisi, ikinä. Ja elämä on tsiljoona kertaa pistänyt minut harjoitteleman asiaa. Kiltti myy sielunsa ripustautuen hyväksytyksitulemisen tunteeseen. Ja jokainen kerta kun joku uskoltaa sanoa ei, tuntui hylkäämiselle ja taas piti olla kiltti. Oravanpyörä.
Nykyään kestän ei sanan, mutta ymmärrän kuinka tämä asia taustalla kuluttaa energiaani.

Kiitos jutusta❤️ Big HE-fan?

30

14

0

2

4

0

En tiedä mutta teen kaikkeni etten joudu riitelemään Kenenkään Kanssa ja jos joku Suuttuu minulle niin juoksen pakoon..en uskalla puolustaa itseäni.. ja ennemmin välttelen kaikkea ylimääräistä kanssakäymistä muiden ihmisten kanssa.. Täysin tuntemattomien ihmisten kanssa en halua puhua enää nykyisin Sanaakaan.. (perheen ja lähimpien ystävien kanssa pidän yhteyttä).. Olen kokenut tulleeni henkisesti pahoinpidellyksi/hyväksi käytetyksi aikasemmin nuorempana elämässäni..

4

2

1

0

10

0

Olen pitkään sairastanut ja nyt on joutunut toteamaan että sairastumisen syyt ovat paljon psyykkisiä. Sairaus on fyysinen, mutta sitä on pitänyt paljon hoitaa ihan henkisen puolen kautta. Olen ollut esim. lapsuuden perheessä se, joka vastaa asioista ja joutunut usein syntipukiksi ilman syytä. Olen muissakin ryhmissä vastuunkantaja, tietysti ilman kiitosta tai että kukaan edes muistaisi minun tehneen asiat.
Nyt pitää todeta, että riittää! Vakava sairastuminen on vienyt jo elämästäni yli vuoden. Kun tästä nousen, niin ylitseni ei enää kävellä. Olen jo huomannut, etten anna ihmisten inttää itselleni turhista asioista tai komennella minua, varsinkin jos heillä ei ole mitään oikeutta siihen. Asiat siis etenevät jo omalla painollaan, mutta pitää muistaa että en anna jatkossakaan periksi.

12

0

1

2

2

0

Kolme parisuhdetta ja kaksi niistä pitkää. Viimeisin todella psyykkisesti raskas. Miellyttäminen, alistuminen ja omien tunteiden tukahduttaminen oli minulle elämäntapa. Nyt opettelen noita uusia ohjeita noudattaen elämään, sanomaan miltä tuntuu. Pitämään puoleni. Sanon, että raskasta. Tämän myötä on myös tämä viimeisin suhteeni loppunut sen takia. En kelvannut enää, hyvä niin. Matka on alkanut itseni hyväksymiseen tälläisenä kun olen. Tiedän ettei se ole helppoa, mutta luulen itseni kannalta se on tervehdyttävää.

4

3

1

1

0

0