Muutosta elämään

Hidasta elämää -keskustelu Foorumit Hyvinvointi Muutosta elämään

Tämä aihe sisältää 4 vastausta, 3 kirjoittajaa, ja siihen kirjoitti viimeksi  Onnellinen 7 kuukautta sitten.

  • Julkaisija
    Viestit
  • #478

    Onnellinen
    Keskustelija

    Facebookissa oli palstalla tänään kirjoitus siitä että jos on tyytymätön elämäänsä niin pitää tehdä muutosta. No niinhän se on. Mutta sepä ei aina olekaan niin helppoa kuin miltä kuulostaa mutta kuitenkin oman hyvinvoinnin kannalta ihan oleellisen tärkeää. Pitää joskus uskaltaa hypätä ihan tuntemattomaankin ja sehän on aina vähän pelottavaa kun ei voi tietää mikä siellä odottaa. Minä kannustan ottamaan pelkoa sarvista ja hyppäämään tuntemattomaan. Itse myös olen tehnyt näin ja nyt kun kaikki myllerrys on ohi niin voin sanoa että olen onnellisempi kuin pitkään aikaan. Olin työpaikassa jossa en viihtynyt mutta koska olen jo 60 + niin ajattelin että nyt on vaan pakko kestää ja yrittää pärjätä koska uuden työpaikan löytyminen on käytännössä mahdotonta. Yritetty on ja hakemuksia on lähetetty varmasti toista sataa mutta mitään tuloksia ne eivät tuottaneet vaikka hakua laajensin oman paikkakunnan ulkopuolellekin ja olin valmis muuttamaan työn perässä. Lopulta en enää jaksanut yrittää pärjätä ja jouduin pitkälle sairaslomalle työperäisen ahdistuksen ja uupumuksen takia. Tämän pakollisen tauon aikana tajusin että en enää mene takaisin koska en halunnut vaarantaa omaa terveyttäni ja hyvinvointiani ja niinpä irtisanouduin vakinaisesta työstäni. Putosin täysin tyhjän päälle ja jouduin taloudelliseen ahdinkoon koska sain 3 kk:n karenssin ennenkuin aloin saada työttömyyspäivärahaa. Jouduin muuttamaan, myymään autoni ja opettelemaan elämään 5-6 euron päiväbudjetilla. Elämä meni uusiksi mutta siitä selvittiin koska ei ollut vaihtoehtoja.
    Nyt puolen vuoden jälkeen elämä jatkuu ja suurin myllerrys on muisto vain ja voin täydellä sydämellä sanoa että olen onnellinen, onnellisempi kuin pitkään aikaan. Taloudellisesti on edelleen tiukkaa mutta olen opetellut selviytyjäksi enkä enää palaisi edelliseen elämääni vaikka tarjottaisiin minkälaisia summia. Rahalla ei saa onnea on toki kulunut klisee mutta sen takana piilee vinha totuus. Jos pitää valita oman hyvinvoinnin ja rahan välillä niin ei tarvitse sekuntiakaan miettiä. Elämässä on niin paljon muutakin nautittavaa kuin hyvä palkka ja paksu lompakko mutta sitä ei usein ymmärrä kun ei ole aikaa pysähtyä ja havainnoida. Toki ymmärrän sen että jos on perhettä ja lapset vielä pieniä niin tällainen riuhtaisu ei välttämättä ole edes mahdollisuuksien rajoissa mutta uskon että tällaisessakin tilanteessa on tärkeää pitää omasta hyvinvoinnista huolta koska vain siten riittää voimavaroja toisista huolehtimiseen.

    0
    like
    0
    love
    0
    haha
    0
    wow
    0
    sad
    0
    angry
  • #492

    Tilta
    Keskustelija

    Hei Onnellinen, kirjoitit tutusta aiheesta 🙂 Olen itsekin lähes 60v ja kokenut samanlaisia tuntemuksia työelämässä. ’Kelkasta hyppääminen’ oli itsellekin paras ratkaisu, vaikka vaikutti silloin aikanaan perheen selviämiseen. Pahinta on itselläni ollut, kun yritin huolehtia perheestä ja jätin itseni täysin sivuun. En jaksanut ja väsyin kaikkeen. Muutama vuosi sitten aloin parantua, kun huomasin, että tärkeintä on oma hyvinvointi. Sillä on suuri vaikutus lapsiin ja muihin kanssakulkijoihin. Päivittäin tulee ajatuksia, miksi on elämä ollut sellaista, mitä on ollut tähän mennessä. Katsoin Yle1:n ohjelman ’Flinkkilä & Tastula Miten lapsuuden varjot tavoittavat aikuisena?’ Siinä tuli taas selvennyksiä omaan käytökseeni vaikeissa tilanteissa! Vielä en pysty sanomaan, että olisin onnellinen elämääni, tuntuu kuin en olisi koskaan edes ollut onnellinen, kaipa sekin vielä tulee koettua?

    0
    like
    0
    love
    0
    haha
    0
    wow
    0
    sad
    0
    angry
  • #496

    Onnellinen
    Keskustelija

    Hei Tilta ! Tunnistan hyvin noita tuntemuksia joista kirjoitat. Minäkin katsoin tuon Flinkkilän & Tastulan viimeisimmän jakson ja myös minua se puhutteli. Tosin olen kyllä jo ennen ohjelman näkemistäkin tajunnut että lapsuuden varjoista ei ole helppoa – jos edes mahdollista – päästä koskaan eroon täysin vaan ne seuraavat mukana ja vaikuttavat omassa aikuisen elämässämme enemmän tai vähemmän. Omat lapsuuden kokemukseni ovat johtaneet siihen että olen lähes koko ikäni yrittänyt huolehtia toisista ja myös ”olla kaikkien kaveri” jotta kelpaisin ja olen aina pelännyt hylätyksi tulemista enemmän kuin mitään muuta. Näitä asioita olen työstänyt itsekseni omassa päässäni kun ei ole ollut voimia eikä energiaa eikä oikein tietoakaan siitä miten tai mistä voisi hakea apua. Paljon olen oppinut mutta siihen on mennyt kokonainen elämä ja edelleen olen sillä eheytymisen tiellä. Kun katson taaksepäin niin ymmärrän nyt että olen toistanut samoja virheitä koko ajan ja kun olen kerta toisensa jälkeen epäonnistunut esim. parisuhteissani niin olen aina ajatellut että minussa on jotain vikaa. No eihän se niin ole mutta rikkinäinen ihminen ei osaa toimia rakentavasti ja voi tehdä itselleen hallaa paljonkin. Olen kuitenkin onnekseni oppinut ymmärtämään että omasta hyvinvoinnista huolehtiminen on ensisijaisen tärkeää koska vain ehjä ja terveen itsetunnon omaava ihminen voi oikeasti auttaa muita. Toivon koko sydämestäni että vielä tulee päivä jolloin sinäkin voit sanoa että olet onnellinen. Luulenpa että tuo päivä on kohdallasi hyvinkin lähellä ja kun se tulee niin lähdet lentoon !

    0
    like
    0
    love
    0
    haha
    0
    wow
    0
    sad
    0
    angry
  • #500

    Moisku
    Keskustelija

    Muutokseen hypänneenä. Parisuhde harkinnan alla, mitä tuleva tuo tullessaan. Erota vai jatkaa. Irtisanouduttu pitkästä työsuhteesta, jossa en ole enää aikoihin ollut tyytyväinen. Vau, se oli kaikkein suurin helpotus. Jännitys mikä on tilanne työsuhteeni päätyttyä. Paikkakuntaa on vaihdettu ja tähän mennessä asiat on vai loksahdelleet paikoilleen. Suuri usko, että niin käy tulevaisuudessakin. Onkohan tuo usko ja asenne auttanut asioiden järjestymisessä? Mene ja tiedä. Sen ainakin tiedän, että paljon on ystäviä ja olen oppinut itsestäni uusia asioita. Usko itseeen on kasvanut hurjasti, muutamassa kuukaudessa. Vielä on jännitettävää, onko minulle uusi työpaikka. Saanko sellaisen mihin haluaisin vai onko pakko tyytyä johonkin mitä en niin halua. Kuitenkin tämä hyppy on ollut hyvä asia. Nähtäväksi jää muu. Eletään tässä ja nyt, en voi suunnitella tulevaa, kun se on tuntematon. Toisaalta tässä on hyvä juuri näin.

    0
    like
    0
    love
    0
    haha
    0
    wow
    0
    sad
    0
    angry
  • #502

    Onnellinen
    Keskustelija

    Terve Moisku! Eikö olekin ihmeellistä miten asiat alkavat ”loksahtaa” paikoilleen sitten kun viimein uskaltaa tehdä sen hypyn muutokseen ja pois elämästä joka ei tyydytä ! Minäkin jouduin vaihtamaan paikkakuntaa irtisanoutumiseni jälkeen ja tuntui aluksi pelottavaltakin kun koko elämä meni ihan uusiksi eikä ollut mitään tietoa tulevasta eikä ketään siinä vierellä jolle olisi voinut jakaa näitä tuntemuksia. Itse olen jo sen ikäinen että olen jo luopunut toivosta löytää uutta työpaikkaa joten siinäkin mielessä tulevaisuus näytti pelottavalta aluksi. Olen samaa mieltä kanssasi että juurikin usko siihen että elämä kantaa ja oikea asenne auttavat eteenpäin. Eikä ollenkaan ole vähäinen asia sekään että usko itseen kasvaa kun päättää pärjätä ja huomaa että se toimii. Pidän sulle peukkuja että uusi työpaikka löytyy ja että se on sellainen jota toivot !

    0
    like
    0
    love
    0
    haha
    0
    wow
    0
    sad
    0
    angry

Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.