Oletko kova murehtimaan?

Hidasta elämää -keskustelu Foorumit Hyvinvointi Oletko kova murehtimaan?

Avainsanat: ,

Tämä aihe sisältää 13 vastausta, 12 kirjoittajaa, ja siihen kirjoitti viimeksi  Nanja 1 kuukausi sitten.

  • Julkaisija
    Viestit
  • #298

    HE-toimitus
    Ylläpitäjä

    Huolestutko helposti tai jäätkö murehtimaan asioita pitkään? Millaiset asiat ja tavat saavat sinut rauhoittumaan, lopettamaan stressaamisen?

    Jaa tähän kokemuksesi aiheesta ja vinkkisi, miten suhtautua asioiden vatvomiseen. Kommenttisi on kullanarvoinen, sillä jokainen meistä tarvitsee välillä tsemppaavia sanoja <3

    Lue myös:

    Vinkki vatvojalle: Tee murheesta ystävä

  • #301

    Tilta
    Keskustelija

    Olen työstänyt tätä asioiden vatvomista ja tulevaisuuden ’pelkoa’ viimeisen vuoden ajan. Menneisyys painaa, ja jos niitä asioita miettii, alkaa tulevaisuuskin tuntua pelottavalta. Oli alettava elää tätä hetkeä eli ei ’mut ku’ tai ’sit ku’ vaan ’nyt ku’ 😀 Haaveita ei saa unohtaa eli tulevaisuutta pitää voida ajatella ilman menneisyyden paineita. Mindfulness on minua auttanut ehkä kaikkein eniten tässä keskittymisessä nykyhetkeen!

  • #307

    Emmi
    Ylläpitäjä

    Tilta, tosi hienoa, että mindfulness on auttanut sinua! Teetkö harjoituksia aina, kun huomaat murehtivasi tulevaisuutta? 🙂 Samaistun ajatuksiisi, tosin siitä lähtien, kun löysin joogan, meditaation ja aihetta käsittelevän kirjallisuuden, alkoi asian työstäminen. Nykyään on jo paremmin, mutta edelleen, varsinkin väsyneenä, mietin ja murehdin. Viimeksi viikonloppuna uni ei tullut silmään, kun mieli kävi asioita läpi jo seuraavalta viikolta. Siinä vaiheessa havahduin ja kysyin itseltäni lempeästi: onko nyt ihan todella tarpeellista olla mielessään ensi viikon keskiviikossa, kun todellisuudessa on vasta lauantai.
    Tällainen lempeä ajatusketjun pysäyttäminen tuntuu toimivan myös aika hyvin.

  • #308

    Tilta
    Keskustelija

    Emmi, yritän opetella mindfulnessia niin, että teen sitä melkein missä tahansa, vähän kerrallaan:-) Kahvia laittaessa, linja-autossa… murehtiessa yritän saada ajatukset rauhtoittumaan, ja vähän tutkiskella, mistä murehtiminen sai alkunsa. Netistä löytyneillä harjoituksilla saa avun ’lähes’ kaikeen 🙂 Joulutohinoitakaan en enää hermoile, kun osaa ottaa asiat rennommin!
    Hyvää ja rauhallista Joulua kaikille!

  • #374

    Hetuli82
    Keskustelija

    Olen. Pahempikin olen ollut, mutta elämän myrskyt ovat toisaalta vieneet uskon ihmisiin ja sitä kautta en osaa samalla tavalla murehtia enään asioista mistä ennen murehdin. Jos joku mua loukkaa ja sitä ei saad akäsiteltyä jostain syystä niin semmonen jää kyllä okuisesti mieleen ja murehdin asiaa aina välillä.

  • #416

    Minttu
    Keskustelija

    Olen kova murehtimaan. Murehdin omia asioitani aivan liikaa ja joskus myös toisten ihmistenkin huolet painavat mieltäni. Murehdin asioita etukäteen ja asiat jäävät usein painamaan mieltäni pitkiksikin ajoiksi. Kovasti kaipaisin vinkkejä siihen, miten turhasta murehtimisesta voisi päästä eroon tai saada sitä edes vähemmäksi.

    • #447

      Emmi
      Ylläpitäjä

      Moi Minttu,

      mäkin oon ollut tosi kova murehtimaan ja stressaamaan, lähinnä yliajattelemaan asioita. Välillä olen sitä edelleen – silloin kun elämässä on liian paljon meneillään tai olen nukkunut huonosti, näitä ajatuksia alkaa tulla pintaan. Jokaisella toimii niin eri jutut, mutta itselläni auttoi, kun lähdin tietoisesti pysäyttämään ajatuskelaa, joka tuntui aiheuttavan paljon stressiä. Aloin ajatella, että onko todella tarpeellista miettiä juuri nyt sitä, mitä ehkä saattaisi tapahtua ylihuomenna tai ensi viikolla. Aloin toisinaan myös viedä stressaavaa ajatusta loppuun saakka – mitä sitten, jos tämä pahin asia tapahtuu? Onko se todennäköistä? Jos on, niin loppuuko elämä siihen? Aloin tietyllä tapaa saada asioita oikeaan perspektiiviin. Kun nykyisin tunnen, että stressaaminen lähtee lapasesta, pysäytän itseni lempeästi juuri näillä keinoilla. Vaikka stressaavat ajatukset pysyisivät edelleen mielessä, ne eivät pääse enää niin usein niskan päälle 🙂

      • tätä vastausta muokkasi 3 kuukautta, 2 viikkoa sitten  Emmi.
  • #454

    Mallu65
    Keskustelija

    Hei!

    Olen ollut aina kova murehtimaan mitä milloinkin. Mietin paljon asioita ja joskus en saa unta. Minulla on elämässä tapahtunut paljon asioita ja sillä menneisyydestä on nykyisyyteenkin vaikutusta paljonkin. Lisäksi huono itsetunto, olen liian kiltti ja olen siitä joutunut kärsimään. Haluan saada muutosta, mutta aina se jää puolitiehen.
    Asiat huolettaa ja masentaa liikaa. Välillä jaksan olla tarmokas mutta vain hetken, olen kuin jojo. Siskoni kanssa samanlaisia pohtijoita.

  • #559

    Sanzibar
    Keskustelija

    Olen todellakin kova murehtimaan ja varsinkin tulevia asioita. Tästä esimerkkinä, mun koira. Patu on nyt 4 ja puol vuotias, parhaassa iässä siis. Noh, meikäläinen friikkaa jo, että kohta patu täyttää 7,8,10,12-enemmänkin jos luoja suo, ja kohta kuolee! IHAN KAMALAA! Mutta en mahda näille mun ajatuksille vaikka kuinka koitan aatella järkevästi. Tai siltä musta tuntuu. Olen koittanu mindfulnesia mut tuntuu etten saa tota ajatus jumia poikki. Ja joskus lähtee iha lapasesta toi juttu kun kelaan niin että jos oikein ajattelen asiaa ni se vielä tapahtuu ja koira kuolee. Ihan kamalaa. Homma on varmaa saanu tuulta siipiensä alle ku vuosi sitten menetin 3 perheenjäsentäni ni friikkaan et loputki kuolee…

  • #560

    Uni
    Keskustelija

    Kova murehtimaan täälläkin. Pikkuhiljaa opettelemassa eroon. Useammalla eri tavalla. Jooga on osoittautunut yhdeksi todella tärkeäksi, joka auttaa myös tässä minua.

  • #561

    maijakarma
    Keskustelija

    Olen murehtija, sekä työssä että omassa elämässäni. Viime aikoina olen saanut paljon apua mindfulnessista. Jos esim. illalla ajatukset alkavat laukata liian lujaa, ja tietenkin kohti negatiivisia asioita, totean itselleni ”jätä siihen” ja alan ajatella jotain muuta. Vaatii opettelua ja totuttelua, mutta toimii.

  • #565

    Orkidea8
    Keskustelija

    Kyllä, olen aina ollut erittäin hyvä murehtimaan! Niin hyvä, että lopulta uuvuin täysin. Mutta sitten aloitin psykoterapian ja kelkka on kääntymässä. Ensinnäkin piti opetella huomaamaan milloin murehdin, vasta silloin asialle voi tehdä jotain. Ja sitten tajuta, ettei murehtiminen hyödytä minua oikeasti yhtään. Se on yhä vaikeaa tajuta. Kun alkaa ahdistaa ja murehdin, niin palautan itseni tähän hetkeen. Nyt on nyt, ja vain tämä hetki on todellinen. Tulevaisuus on vain mielen tuottama elokuva, joka avautuu sitten hetki hetkeltä. Katastrofimieleni on ollut väärässä oikeastaan aina, joten minun ei tarvitse kuunnella eikä reagoida sen ennustuksiin. Ja vaikka se olisikin jostain ihme syystä oikeassa, en voi reagoida asiaan nyt tässä hetkessä koska se ei ole vielä tapahtunut!
    En tiedä auttaako tämä ketään, toivottavasti! 🙂
    Jos kärsit murehtimisesta, niin minun neuvoni on: hae ajoissa apua. Ei vasta sitten kuin olet aivan loppu. Vaikka yksi-kaksi käyntiä jossain nettiterapiassa tms voi jo auttaa asian alkuun. Ensimmäinen askel riittää, sillä se on siinä hetkessä ainut mahdollinen asia mitä voit tehdä 🙂

  • #775

    Laululintu
    Keskustelija

    Kova murehtija olen minäkin. Voin murehtia kaikkea mahdollista ja usein myös mahdotonta. Murehtiminen myös helposti johtaa siihen, että ei saa asioita ajallaan tehtyä ja se aiheuttaa vielä isomman murehtimisen, että mitä jos ne eivät nyt onnistukaan kun on niin myöhäistä, niin alkaa kierre olla aika paha. Itseasiassa kierre vie tällä hetkellä niin voimakkaasti, että en tiedä, milloin pää on taas pinnalla.

  • #793

    Nanja
    Keskustelija

    Mä olen myös todella kova murehtimaan ja stressaamaan asioita. Menneitä ja tulevia, enkä kykene kunnolla elämään nykyhetkeä kun murehdin jo valmiiksi kaikkia mahdollisia asioita. Ainoastaan silloin kun mulla on todella paha masennuskausi, niin en murehdi enkä stressaa mistään. Silloin millään ei ole MITÄÄN väliä eikä mikään kiinnosta ja olen liian uupunut murehtimaan.

Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.