Oletko kova murehtimaan?

Hidasta elämää -keskustelu Foorumit Hyvinvointi Oletko kova murehtimaan?

Avainsanat: ,

Tämä aihe sisältää 17 vastausta, 15 kirjoittajaa, ja siihen kirjoitti viimeksi  Tilta 1 kuukausi sitten.

  • Julkaisija
    Viestit
  • #298

    HE-toimitus
    Ylläpitäjä

    Huolestutko helposti tai jäätkö murehtimaan asioita pitkään? Millaiset asiat ja tavat saavat sinut rauhoittumaan, lopettamaan stressaamisen?

    Jaa tähän kokemuksesi aiheesta ja vinkkisi, miten suhtautua asioiden vatvomiseen. Kommenttisi on kullanarvoinen, sillä jokainen meistä tarvitsee välillä tsemppaavia sanoja <3

    Lue myös:

    Vinkki vatvojalle: Tee murheesta ystävä

    0
    like
    0
    love
    0
    haha
    0
    wow
    0
    sad
    0
    angry
  • #301

    Tilta
    Keskustelija

    Olen työstänyt tätä asioiden vatvomista ja tulevaisuuden ’pelkoa’ viimeisen vuoden ajan. Menneisyys painaa, ja jos niitä asioita miettii, alkaa tulevaisuuskin tuntua pelottavalta. Oli alettava elää tätä hetkeä eli ei ’mut ku’ tai ’sit ku’ vaan ’nyt ku’ 😀 Haaveita ei saa unohtaa eli tulevaisuutta pitää voida ajatella ilman menneisyyden paineita. Mindfulness on minua auttanut ehkä kaikkein eniten tässä keskittymisessä nykyhetkeen!

    0
    like
    0
    love
    0
    haha
    0
    wow
    0
    sad
    0
    angry
  • #307

    Emmi
    Ylläpitäjä

    Tilta, tosi hienoa, että mindfulness on auttanut sinua! Teetkö harjoituksia aina, kun huomaat murehtivasi tulevaisuutta? 🙂 Samaistun ajatuksiisi, tosin siitä lähtien, kun löysin joogan, meditaation ja aihetta käsittelevän kirjallisuuden, alkoi asian työstäminen. Nykyään on jo paremmin, mutta edelleen, varsinkin väsyneenä, mietin ja murehdin. Viimeksi viikonloppuna uni ei tullut silmään, kun mieli kävi asioita läpi jo seuraavalta viikolta. Siinä vaiheessa havahduin ja kysyin itseltäni lempeästi: onko nyt ihan todella tarpeellista olla mielessään ensi viikon keskiviikossa, kun todellisuudessa on vasta lauantai.
    Tällainen lempeä ajatusketjun pysäyttäminen tuntuu toimivan myös aika hyvin.

    0
    like
    0
    love
    0
    haha
    0
    wow
    0
    sad
    0
    angry
  • #308

    Tilta
    Keskustelija

    Emmi, yritän opetella mindfulnessia niin, että teen sitä melkein missä tahansa, vähän kerrallaan:-) Kahvia laittaessa, linja-autossa… murehtiessa yritän saada ajatukset rauhtoittumaan, ja vähän tutkiskella, mistä murehtiminen sai alkunsa. Netistä löytyneillä harjoituksilla saa avun ’lähes’ kaikeen 🙂 Joulutohinoitakaan en enää hermoile, kun osaa ottaa asiat rennommin!
    Hyvää ja rauhallista Joulua kaikille!

    0
    like
    0
    love
    0
    haha
    0
    wow
    0
    sad
    0
    angry
  • #374

    Hetuli82
    Keskustelija

    Olen. Pahempikin olen ollut, mutta elämän myrskyt ovat toisaalta vieneet uskon ihmisiin ja sitä kautta en osaa samalla tavalla murehtia enään asioista mistä ennen murehdin. Jos joku mua loukkaa ja sitä ei saad akäsiteltyä jostain syystä niin semmonen jää kyllä okuisesti mieleen ja murehdin asiaa aina välillä.

    0
    like
    0
    love
    0
    haha
    0
    wow
    0
    sad
    0
    angry
  • #416

    Minttu
    Keskustelija

    Olen kova murehtimaan. Murehdin omia asioitani aivan liikaa ja joskus myös toisten ihmistenkin huolet painavat mieltäni. Murehdin asioita etukäteen ja asiat jäävät usein painamaan mieltäni pitkiksikin ajoiksi. Kovasti kaipaisin vinkkejä siihen, miten turhasta murehtimisesta voisi päästä eroon tai saada sitä edes vähemmäksi.

    0
    like
    0
    love
    0
    haha
    0
    wow
    0
    sad
    0
    angry
    • #447

      Emmi
      Ylläpitäjä

      Moi Minttu,

      mäkin oon ollut tosi kova murehtimaan ja stressaamaan, lähinnä yliajattelemaan asioita. Välillä olen sitä edelleen – silloin kun elämässä on liian paljon meneillään tai olen nukkunut huonosti, näitä ajatuksia alkaa tulla pintaan. Jokaisella toimii niin eri jutut, mutta itselläni auttoi, kun lähdin tietoisesti pysäyttämään ajatuskelaa, joka tuntui aiheuttavan paljon stressiä. Aloin ajatella, että onko todella tarpeellista miettiä juuri nyt sitä, mitä ehkä saattaisi tapahtua ylihuomenna tai ensi viikolla. Aloin toisinaan myös viedä stressaavaa ajatusta loppuun saakka – mitä sitten, jos tämä pahin asia tapahtuu? Onko se todennäköistä? Jos on, niin loppuuko elämä siihen? Aloin tietyllä tapaa saada asioita oikeaan perspektiiviin. Kun nykyisin tunnen, että stressaaminen lähtee lapasesta, pysäytän itseni lempeästi juuri näillä keinoilla. Vaikka stressaavat ajatukset pysyisivät edelleen mielessä, ne eivät pääse enää niin usein niskan päälle 🙂

      • tätä vastausta muokkasi 9 kuukautta, 2 viikkoa sitten  Emmi.
      0
      like
      0
      love
      0
      haha
      0
      wow
      0
      sad
      0
      angry
  • #454

    Mallu65
    Keskustelija

    Hei!

    Olen ollut aina kova murehtimaan mitä milloinkin. Mietin paljon asioita ja joskus en saa unta. Minulla on elämässä tapahtunut paljon asioita ja sillä menneisyydestä on nykyisyyteenkin vaikutusta paljonkin. Lisäksi huono itsetunto, olen liian kiltti ja olen siitä joutunut kärsimään. Haluan saada muutosta, mutta aina se jää puolitiehen.
    Asiat huolettaa ja masentaa liikaa. Välillä jaksan olla tarmokas mutta vain hetken, olen kuin jojo. Siskoni kanssa samanlaisia pohtijoita.

    0
    like
    0
    love
    0
    haha
    0
    wow
    0
    sad
    0
    angry
  • #559

    Sanzibar
    Keskustelija

    Olen todellakin kova murehtimaan ja varsinkin tulevia asioita. Tästä esimerkkinä, mun koira. Patu on nyt 4 ja puol vuotias, parhaassa iässä siis. Noh, meikäläinen friikkaa jo, että kohta patu täyttää 7,8,10,12-enemmänkin jos luoja suo, ja kohta kuolee! IHAN KAMALAA! Mutta en mahda näille mun ajatuksille vaikka kuinka koitan aatella järkevästi. Tai siltä musta tuntuu. Olen koittanu mindfulnesia mut tuntuu etten saa tota ajatus jumia poikki. Ja joskus lähtee iha lapasesta toi juttu kun kelaan niin että jos oikein ajattelen asiaa ni se vielä tapahtuu ja koira kuolee. Ihan kamalaa. Homma on varmaa saanu tuulta siipiensä alle ku vuosi sitten menetin 3 perheenjäsentäni ni friikkaan et loputki kuolee…

    0
    like
    0
    love
    0
    haha
    0
    wow
    0
    sad
    0
    angry
  • #560

    Uni
    Keskustelija

    Kova murehtimaan täälläkin. Pikkuhiljaa opettelemassa eroon. Useammalla eri tavalla. Jooga on osoittautunut yhdeksi todella tärkeäksi, joka auttaa myös tässä minua.

    0
    like
    0
    love
    0
    haha
    0
    wow
    0
    sad
    0
    angry
  • #561

    maijakarma
    Keskustelija

    Olen murehtija, sekä työssä että omassa elämässäni. Viime aikoina olen saanut paljon apua mindfulnessista. Jos esim. illalla ajatukset alkavat laukata liian lujaa, ja tietenkin kohti negatiivisia asioita, totean itselleni ”jätä siihen” ja alan ajatella jotain muuta. Vaatii opettelua ja totuttelua, mutta toimii.

    0
    like
    0
    love
    0
    haha
    0
    wow
    0
    sad
    0
    angry
  • #565

    Orkidea8
    Keskustelija

    Kyllä, olen aina ollut erittäin hyvä murehtimaan! Niin hyvä, että lopulta uuvuin täysin. Mutta sitten aloitin psykoterapian ja kelkka on kääntymässä. Ensinnäkin piti opetella huomaamaan milloin murehdin, vasta silloin asialle voi tehdä jotain. Ja sitten tajuta, ettei murehtiminen hyödytä minua oikeasti yhtään. Se on yhä vaikeaa tajuta. Kun alkaa ahdistaa ja murehdin, niin palautan itseni tähän hetkeen. Nyt on nyt, ja vain tämä hetki on todellinen. Tulevaisuus on vain mielen tuottama elokuva, joka avautuu sitten hetki hetkeltä. Katastrofimieleni on ollut väärässä oikeastaan aina, joten minun ei tarvitse kuunnella eikä reagoida sen ennustuksiin. Ja vaikka se olisikin jostain ihme syystä oikeassa, en voi reagoida asiaan nyt tässä hetkessä koska se ei ole vielä tapahtunut!
    En tiedä auttaako tämä ketään, toivottavasti! 🙂
    Jos kärsit murehtimisesta, niin minun neuvoni on: hae ajoissa apua. Ei vasta sitten kuin olet aivan loppu. Vaikka yksi-kaksi käyntiä jossain nettiterapiassa tms voi jo auttaa asian alkuun. Ensimmäinen askel riittää, sillä se on siinä hetkessä ainut mahdollinen asia mitä voit tehdä 🙂

    0
    like
    1
    love
    0
    haha
    0
    wow
    0
    sad
    0
    angry
  • #775

    Laululintu
    Keskustelija

    Kova murehtija olen minäkin. Voin murehtia kaikkea mahdollista ja usein myös mahdotonta. Murehtiminen myös helposti johtaa siihen, että ei saa asioita ajallaan tehtyä ja se aiheuttaa vielä isomman murehtimisen, että mitä jos ne eivät nyt onnistukaan kun on niin myöhäistä, niin alkaa kierre olla aika paha. Itseasiassa kierre vie tällä hetkellä niin voimakkaasti, että en tiedä, milloin pää on taas pinnalla.

    0
    like
    0
    love
    0
    haha
    0
    wow
    0
    sad
    0
    angry
  • #793

    Nanja
    Keskustelija

    Mä olen myös todella kova murehtimaan ja stressaamaan asioita. Menneitä ja tulevia, enkä kykene kunnolla elämään nykyhetkeä kun murehdin jo valmiiksi kaikkia mahdollisia asioita. Ainoastaan silloin kun mulla on todella paha masennuskausi, niin en murehdi enkä stressaa mistään. Silloin millään ei ole MITÄÄN väliä eikä mikään kiinnosta ja olen liian uupunut murehtimaan.

    0
    like
    0
    love
    0
    haha
    0
    wow
    0
    sad
    0
    angry
  • #883

    Anne_Mikkonen
    Keskustelija

    Kyllä ja isosti ja nimenomaan aamuyön tunteina. Olen hieman tästä poisoppinut oivaltamalla, että murheeni ovat sillä hetkellä vain omia ajatuksiani, mielikuvitusta. Eivät todellisuutta… Ja keskittymällä murehtimisen hetkellä hengitykseen, ”pikkuapina” päässäni useimmiten hiljenee 👍😊

    0
    like
    0
    love
    0
    haha
    0
    wow
    0
    sad
    0
    angry
  • #896

    SamiP
    Keskustelija

    Murehtiminen, kuten niin moni muu, johtuu siitä, että samaistumme mielemme asioihin. Luulemme olevamme yhtä kuin mielemme.
    Se ei pidä paikkaansa. Emme ole.

    Voiko omaa mieltä oppia hallitsemaan? Kyllä voi.

    Ego on se, mikä vie mieltämme. Usein hyvin syvälle sinne.
    Tätä olisi opittava hallitsemaan.

    Buddhan oivallus ihmisestä On ehkä hienoin oivallus ihmisestä koskaan.

    Ihmiselämä on (saattaa olla) kärsimystä niin kauan, kuin tämä oppii vapautumaan Egosta.

    Jos oikeasti haluaa päästä murehtimisen maailmasta, kannattaa etsiä paikallinen buddhalaisyhdistys ja kysellä sieltä apua mielenrauhan saavuttamiseen.

    Viime aikoina on kovasti puhuttu ”onnellisuudesta”.
    Monikaan ei ole pohtinut juurikaan mitä se syvimmillään on. Puhutaan vain tavaroista ja mahdollisuuksista. ”Ole positiivisempi” etc.
    Kaikki maallinen ja materiaalinen kestää vain hetken ja on katoavaista.

    Kun ihminen oivaltaa oman suoran kokemisen kautta mistä saavuttaa mielenrauhan, löytyy onnellisuus. Sellainen, mitä ei mikään kaada. Siitä tulee pysyvä olotila.
    Sen lisäksi kokee kaikki muut, kuten ilot ja surut, mutta ne, kuten sanoin, ovat katoavaisia. Kaiken keskellä säilyy mielenrauha, ja voit todeta olevasi silti onnellinen.
    Aikamoinen asia!

    Mikään tuo niin paljon hyvinvointia ihmiselle, kuin tämä.
    Ympärillä voi tapahtua mitä vain, ja onnellisuus pysyy.

    Tutustuminen tähän ei tarkoita sitä, että kaikista pitää tulla ”buddhalaisia”. Jos arkailet, mene kaverin kanssa.
    Buddhalaisuus ei ole uskonto, jossa palvotaan buddhaa.
    Tarkoitus on auttaa ihmisiä löytämään nämä asiat itsestään.
    Koska ne jo ovat meissä, meidän täytyy vain löytää ne.

    Täällä facebookissa on ryhmä Buddhalaisuus Suomessa. Sen kautta löytyy helposti oman paikkakunnan yhdistykset.

    Voin auttaa myös, jos joku haluaa.
    Liitän tähän jatkoksi hienon tekstin. Lukekaa sitä ja yrittäkää todella ymmärtää sitä.
    Siinä se on yksinkertaisimmillaan

    Kunnianarvoisan munkki Tae Hye Sunimin Dharmanharjoitusohjeita – marraskuu 2017 (2561 jB): Takertumattomuus

    Meditaatiossa useimmat harjoittajat tarvitsevat ainakin aluksi jonkun kohteen. Voit olla esim. tietoinen etenkin hengityksestä, koko kehosta tai tuntemuksista.
    Kun mieli tulee tyyneksi ja on vähemmän harhailevia ajatuksia, voit luontevasti jättää kohdistamisen ja meditoida ilman tiettyä kohdetta, harjoittaa kokonaisvaltaista läsnäoloa.

    Valikoimattoman tietoisuuden tilassa anna mielen kuvien ja tuntemusten virrata, arvostelematta ja takertumatta.

    Huomaa mielenliikkeiden nouseminen ja häviäminen ja anna niiden mennä. Jos selkeys vähenee ja mieli alkaa kehitellä erilaisia ajatuksenjuoksuja, voit palata tietyn kohteen (kuten hengityksen) tarkkailuun.

    Kun sitten tunnet tyynen syvätietoisuuden, voit luopua kohdistamisesta uudelleen.

    Meditatiivinen asennoituminen tarkoittaa, että ei yritetä olla jotain tai tulla joksikin, vaan tarkkaillaan mitä tapahtuu samastumatta jatkuvasti muuttuviin ilmiöihin:

    On tuntemuksia, mutta en ole tuntemus.
    On mielikuvia, mutta en ole mielikuva.
    On haluja, mutta en ole halu.
    On ajatuksia, mutta en ole sitä mitä ajattelen.
    On fyysisiä kipuja, mutta en ole kipu.
    On ahdistusta, mutta en ole ahdistus.
    On pelkoja, mutta en ole pelko.
    On suuttumusta, mutta en ole suuttumus.
    On ajatuksia menneisyydestä, mutta en ole menneisyyteni.
    On ajatuksia tulevaisuudesta, mutta en ole tulevaisuuteni.

    Kun tavoittaa itsessään olevan ajattoman, vapautuu ajan aiheuttamista murheista.

    Anāthapindika-suutrassa (Ekottarāgama LI, 8; theravāda-kaanonissa Majjhima-Nikāya 143) Buddha opettaa maallikko-oppilalleen Anāthapindikalle, joka oli hyvin sairas, takertumattomuutta ja mielen avoimuutta näin:

    ”Keho ei ole minä. Keho ei rajoita minua.
    Tuntemukset eivät ole minä. Tuntemukset eivät rajoita minua.
    Mielteet eivät ole minä. Mielteet eivät rajoita minua.
    Tahtomukset eivät ole minä. Tahtomukset eivät rajoita minua.
    Erotteleva tajunta ole minä. Erotteleva tajunta ei rajoita minua.
    Menneisyys ei ole minä. Menneisyys ei rajoita minua.
    Nykyisyys ei ole minä. Nykyisyys ei rajoita minua.
    Tulevaisuus ei ole minä. Tulevaisuus ei rajoita minua.”

    Voimme muistaa ja mietiskellä näitä Buddha-sanoja sekä aloittaessamme meditatiivisen istumisen että päivittäisessä elämässämmekin.

    0
    like
    0
    love
    0
    haha
    0
    wow
    0
    sad
    0
    angry
  • #1254

    Linsdu
    Keskustelija

    Olen tavallinen ”stressiperse” joka murehtii ihan liikaa asioita…

    No, esimerkiksi herkästi suren ja murehdin, jos teen virheitä tai en pysty muuttamaan asioita tulen levottomaksi.

    Olen kaverin ja poikaystävän kanssa jakanut murheita ja stressiä… Ne tietävät, että otan pienetkin asiat herkästi ja vatvon samoista asioista.

    Olen parin päivän sisällä itkenyt öisin ja aamuisin kurjaa oloani, ja poikaystävältäni saanut lohtuu ja tukee. Poikaystäväni on turvasatama jolle pystyn kertoo mikä mieltäni painaa. Sanoin tänään poikaystävälleni, jos tällä viikolla herätän sen kesken unien, niin haen ammattiauttajan apuu… Koska poikaystävä käy töissä, on masentunut ja murehtii mun tilanneta.
    Päätin että hoidan itseni kuntoon omin avuin, ettei poikaystävän voimavarat kulu omiin asioihini murehtimiseen.

    Meille on tärkeä, että molemmat olemme iloisia ja onnellisia. Totuus on en halua kuluttaa omaa ja poikaystävän voimia murehtimiseen.

    Jos teillä on kotivinkkejä, mikä on teitä auttanut stressiin tai murehtimiseen otan neuvot vastaan.
    Tällä hetkellä pääni lyö tyhjään…

    On auttanut musiikin kuuntelu, poikaystävän kaa huumorillinen keskustelu tai hassuttelu ja ulkoilu… Mutta välillä on päiviä, jolloin ei naurata, musiikin kuuntelu ei uppoo tai ei jaksa mennä kävelylle. Siksi kysyin, onko muuta vaihtoehtoja mikä voisi olla vaihteluu?

    Kiitos, ja hyvää päivän jatkoja kaikille.

    – Kyllä elämä kantaa eteenpäin – ❤

    0
    like
    0
    love
    0
    haha
    0
    wow
    0
    sad
    0
    angry
  • #1256

    Tilta
    Keskustelija

    Omasta kokemuksesta voin kertoa; olen ollut kova vatvomaan asioita, menneitä ja tulevia. Se stressaa ihmistä ja syö voimavaroja, häiritsee unta jne. Menneille ei voi mitään, tulevasta ei vielä voi tietää, joten pitää keskittyä tähän hetkeen 🙂 Hyväksyvä tietoinen läsnäolo, se auttaa pysymään tässä hetkessä. Harjoitteita löytyy kyllä ympäri nettiä 🙂

    0
    like
    0
    love
    0
    haha
    0
    wow
    0
    sad
    0
    angry

Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.