Onko olemassa mahdottomia unelmia, vai voivatko kaikki unelmat toteutua?

Hidasta elämää -keskustelu Foorumit Henkisyys Onko olemassa mahdottomia unelmia, vai voivatko kaikki unelmat toteutua?

Avainsanat: , ,

Tämä aihe sisältää 3 vastausta, 4 kirjoittajaa, ja siihen kirjoitti viimeksi  Niar 1 kuukausi, 3 viikkoa sitten.

  • Julkaisija
    Viestit
  • #529

    HE-toimitus
    Ylläpitäjä

    Millaisia unelmia sinulla on, millaisia asioita olet saavuttanut? Mitä mieltä olet unelmien toteutumisesta, onko kaikki mahdollista? Onko sinun mielestäsi olemassa joitakin esteitä sille, ettei unelmia voisi saavuttaa?

  • #812

    Tasapainoilija
    Keskustelija

    Milestäni unelmat eivät aina voi toteutua. Mm. lottovoitto on melko mahdoton unelma, kun taas ”elämän lottovoitto” on hyvinkin mahdollinen jos onnistuu matkalla ensin pienempiä onnistumisia (elämän lottovoittoja) havaitsemaan. Minun käsitykseni on että elämä vie välillä aivan toiseen suuntaan ja silloin on päästettävä irti ja katsottava mitä elämällä on minulle sanottavaa/opetettavaa. On tietysti paljon ihmisiä joiden unelmat ovat toteutuneet määrätietoisen tavoittelun avulla. Pitäisi kuitenkin muistaa, että ”hinta” unelman toteuttamiselle voi joskus olla liian kova. Jotkut menettävät unelmansa esim. vakavan onnettomuuden seurauksena ja tiedän sellaisiakin ihmisiä jotka kovan takaiskun jälkeen rakentavat määrätietoisesti uuden elämänsä unelman 20 vuoden päähän. Itse en ole nykyään kovin määrätietoinen ja unelmani ovatkin osittain avoimia. Kun päämäärä ei ole liian rajoittunut, matkalla tulevat mutkat ja onnistumiset ohjaavat tietä ehkä itselle parempaan suuntaan. Joku viisas on joskus sanonut että itse matka on tärkeämpi kuin päämäärä. Minä olen aiemmin saavuttanut unelmani siitä, kun haaveilin taloudellisesti stressittömämmästä elämästä, vakituisesta työstä ja omasta asunnosta. Nyt tämän unelman toteutuminen ei sitten enää tunnukaan kiinnipitämisen arvoiselta. Teen työtä jossa olen nykyisellään täydellisen ahdistunut ja turhautunut. Välillä ahdisus oli ihan diagnosoitu ja tuntui että mistään ei enää saa kiinni. Parin vuoden toipumisen aikana olen opetellut päästämään asioista irti ja aloittanut itselle mielekkäitä harrastuksia, nyt alkaa tuntua siltä että tämä aiempi unelma ei ole enää hintansa arvoinen. On mahtava tunne kun jättää kaikkea vanhaa taakseen ja alkaa uskoa parempaan tulevaisuuteen. Nyt kerään rohkeutta vielä siihen että sanon itseni irti itselleni sopimattomasta työstä ja laitan tarvittaessa asuntoni myyntiin, jos mitään muuta mahdollisuutta ei ilmaannu. Unelmoin toki vähän siitäkin että asunnosta ei tarvitsisi luopua, mutta jos vanhat merkit pitävät paikkansa, niin kaikki menee kertaheitolla uusiksi. Monet pitävät minua vähän hulluna tai kiittämättömänä, pitäisi olla onnellinen kun on vakituinen työ. Minä olen käynyt nyt riittävän syvissä vesissä asian kanssa ja oppinut että mielenterveyttään ei kannata uhrata minkään asian eteen. Nyt unelmoin työstä jossa voisin jatkuvasti innostua ja jossa luovuus ja omat voimavarat pääsisivät esiin. Uskon unelmaani ja olen jo havainnut että matkalla uutta unelmaa kohti olen kokenut hienoja innostumisen ja onnistumisen hetkiä. Kaikki innostava tekeminen itsessään tekee elämästä elämisen arvoista, vaikka nämä välietapit eivät alkuperäistä tavoitetta saavuttaisikaan. Ja sitten vielä…hiljattain jostain luin että epäonnistumista ei ole olemassakaan! Virheistä oppii ja parhaimmillaan ne synnyttävät uusia ideoita tai peräti keksintöjä. Rohkeasti vaan tekemään kaikkea kiinnostavaa, vaikka peukalo keskellä kämmentä. Saa niistä vähemmän onnistuneista tekeleistäkin vähintään hyvät naurut 🙂

  • #815

    Ruma Elsa
    Keskustelija

    Mahdottomiakin unelmia varmasti on, mutta etukäteen ei oikeastaan voi tietää, mitkä unelmat ovat mahdottomia! On lupa haaveilla aivan mahdottoman tuntuisiakin asioita. Unelmat voivat joskus toteutua todella yllättävin tavoin, ja toisaalta matkan varrella jotkin unelmat karsiutuvat itsestään, kun eivät enää tunnu tärkeiltä.

  • #818

    Niar
    Keskustelija

    Hyvin sanottu Tasapainoilijalta! ”Epäonnistumista ei ole olemassakaan! Virheistä oppii ja parhaimmillaan ne synnyttävät uusia ideoita tai peräti keksintöjä. Rohkeasti vaan tekemään kaikkea kiinnostavaa, vaikka peukalo keskellä kämmentä.”

    Myös unelmat muotoutuvat ja muuttuvat sitä mukaa kun itse kehittyy ja kokee uusia asioita. Nuorempana haaveilin pääseväni opettajaksi, mutta nykyään minua kiinnostaisi tehdä käsilläni jotain konkreettista tai päästä enemmänkin kouluttajan rooliin työelämässä. Ehkä jotkin unelmat voivat tuntua liian isoilta toteutettaviksi, mutta tarvitseeko siitä lannistua? Eikö se riitä, että saa tosiaan koettua niitä elämän pieniä lottovoittoja ja hyvän murusia? Se siinä mielenkiintoista onkin, kun ei tiedä, toteutuisiko joku mittavampi unelma vasta joskus myöhemmin tulevaisuudessa – siihen pyrkimisestäkin voi nauttia onnellisena, niin ei tarvitse suu mutrussa marista, kun mitään hyvää ei ikinä saavuta tai missään ei ikinä onnistu. Kaikki tänne nyt ja heti -ajattelusta pitää vain päästää irti, niin että voi mennä silmät tuikkien kohti uusia seikkailuja!

Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.