Runo, kirjoitus kilpailuun

Sitä kai välistä tajuaa,
Kuin herkäks on ihmismieli luotu.
Miten kaikkeen vaikuttaa,
se, mitä elämässä on suotu.
Miten paljon vaihtelee,
tää elämämme retki.
Miten meihin vaikuttaa,
joku mitätön päivä,hetki.

Mielen syvään, tummaan veteen,
on peitettynä monta,
asiaa, mi tänään näkyy,
tekoa, sanaa sanomatonta.
Lapsi siellä sisällä,
se itkee äidin perään.
Kuka liimaa Sirpaleet?
Ne kaikki vain roskiin kerään.

Joskus voisi kokeilla,
jos liimaa laittaa saisin.
Ehjäksikö ruukkuni,
tuon sirpaleist kokoaisin.
Jos nähdä voisin senkin vielä,
ettei mitään haittais.
Vaikka rakoo väliin jäis,
kun palat kokoon laittais.

Ei siloista ja tasaista,
tää elämä kuitenkaan tarjoo.
sen aurinkoisiakin päiviä,
kyl joku huoli varjoo.
Mut,onnellinen jos osaisin,
mä olla päivänä sinä,
kun ajatuksis kirkastuis,
oon itse tärkee,siis minä.

Ei enempää oo päivän kuormaa,
hellettäkään tuotu,
kun jaksaa kantaa nämä hartiat,
jotka on mulle suotu.
Ja oppi, jonka oppivani
elämässäni soisin,
jos jakaa voisi puolet edes,
niin onnellinen oisin.

Jos osaisin mä katsella,
silmillä avoimilla,
on tärkeämpää nähdä hetki,
Ei luottamusjuosta kierroksilla.
Joskus on hyvä pysähtyä
ja vetää henkeä syvään.
Elää vain Päivä kerrallaan
ja luottaa kaikkeen hyvään.

0

1

0

0

0

0