Runo

Luet parhaimillaan 0 vastausketjuja
  • Julkaisija
    Viestit
    • #1641
      Maiju
      Keskustelija

      Ajatuksia siitä, kun elämä laittaa hidastamaan, tarina toipumisesta ja uudesta aloituksesta ?

      Leijatapahtumapäivän aamuna
      aika seisoo ja odottaa
      ulkona on täydellisen tyyntä.

      Ajatukseni on pysähtynyt
      hengittelen hiljaa,
      kevyesti kypsyttelen satoa
      omenapuun kanssa kilpaa.

      Varpusen toinen poikue
      vaatii vahvana ruokaa,
      tänä kummallisena kesänä,
      kun aika pysähtyi ja meni menojaan
      ankaran auringon alla,
      halla-aamussa, rankkasateessa.

      Ja pikkulintu minussa yhtyy huutoon.
      Elämä, ruoki minut nyt!
      Kypsytä omenat ja luumut,
      nostata tuuli leijalle ja minulle,
      pääskyset jo kutsuvat meitä siniselle taivaalle.

      Elämä kuuletko minua?
      Olen herännyt ja vereni virtaa taas vahvempana!
      Sirkutan tässä penkillä,
      jonne ohjasit minut keväällä,
      kun aika pysähtyi ja tuuli tyyntyi.

      0
      like
      1
      love
      0
      haha
      0
      wow
      0
      sad
      0
      angry
Luet parhaimillaan 0 vastausketjuja
  • Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.