Runo

Tämä aihe sisältää 0 vastausta, 1 kirjoittaja, ja siihen kirjoitti viimeksi  Maiju 4 kuukautta sitten.

  • Julkaisija
    Viestit
  • #1641

    Maiju
    Keskustelija

    Ajatuksia siitä, kun elämä laittaa hidastamaan, tarina toipumisesta ja uudesta aloituksesta ?

    Leijatapahtumapäivän aamuna
    aika seisoo ja odottaa
    ulkona on täydellisen tyyntä.

    Ajatukseni on pysähtynyt
    hengittelen hiljaa,
    kevyesti kypsyttelen satoa
    omenapuun kanssa kilpaa.

    Varpusen toinen poikue
    vaatii vahvana ruokaa,
    tänä kummallisena kesänä,
    kun aika pysähtyi ja meni menojaan
    ankaran auringon alla,
    halla-aamussa, rankkasateessa.

    Ja pikkulintu minussa yhtyy huutoon.
    Elämä, ruoki minut nyt!
    Kypsytä omenat ja luumut,
    nostata tuuli leijalle ja minulle,
    pääskyset jo kutsuvat meitä siniselle taivaalle.

    Elämä kuuletko minua?
    Olen herännyt ja vereni virtaa taas vahvempana!
    Sirkutan tässä penkillä,
    jonne ohjasit minut keväällä,
    kun aika pysähtyi ja tuuli tyyntyi.

    0
    like
    1
    love
    0
    haha
    0
    wow
    0
    sad
    0
    angry

Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.