Sosiaalinen ahdistuneisuus

Hidasta elämää -keskustelu Foorumit Hyvinvointi Sosiaalinen ahdistuneisuus

Luet parhaimillaan 2 vastausketjuja
  • Julkaisija
    Viestit
    • #599
      Mari
      Keskustelija

      Hei!
      Olen ollut viimeaikoina todella ahdistunut sosiaalisesti. Minulla on ympärillä suhteellisen paljon ystäviä, joiden kanssa olen viikottain tekemisissä. Kuitenkin riippumatta ihmisestä koen valtavaa jännitystä toisen läsnäolosta johtuen. En voi rentoutua vaan alituisesti mietin omaa olemistani ja riittämättömyyttäni. Keskustelutilanteissa kokoajan pelkään että miten se sujuu ja onko oma seurani miellyttävää, ja siitä johtuen yritän olla kokoajan erityisen hauska ja miellyttävä, mikä lopulta kääntyy itseään vastaan. Pelkään, että jos jollainlailla mokaan eli en ole mukavaa seuraa tai keskustelu on vaivaantunutta, ystäväni/kaverini ei halua enää olla minun kanssa tai ajattelee minusta pahasti. Jokaisen sosiaalisen kanssakäynnin jälkeen olen todella uupunut ja suorastaan huokaisen helpotuksesta, kun saan taas olla yksin. Jännittyneisyys ja sitä kautta jatkuva kiusallinen olotila ihmisten ympärillä on jatkunut niin pitään jo, että koin tänä viikonloppuna henkisen romahduksen. Herää vain kysymys että onko elämässä mitään järkeä, jos vallitsevat tilanteet ihmisten lähellä on aina enemmän tai vähemmän ahdistavia. Onko muita jotka ovat kokeneet tai kokevat tällä hetkellä vastaavia tuntemuksia? Kuinka olette saaneet varmuutta itseenne että kelpaatte muille sellaisina kun teidät on luotu? Ja mikä on ollut keino saada itsensä rentoutettua muiden läsnäollessa?

      0
      like
      0
      love
      0
      haha
      0
      wow
      0
      sad
      0
      angry
    • #601
      Mimura
      Keskustelija

      Nuo tunteet helpottavat, kun sanon ihmiselle suoraan asiasta. Kerron että miltä minusta tuntuu. Ja kun hän ymmärtää tilanteen, niin oleminenkin helpottuu huomattavasti! Ihan tuntemattomillekkin (joiden kanssa sosialisoi) voi asiasta sanoa. He kyllä sitten tekevät oman päätöksen, että mitä minusta ajattelee. Läheisemmät ystävät tietävät ongelmistani ja ovat vakuuttaneet minulle, että se on turha pelko. Ne jotka ei minusta pidä, ei voisi kiinnostaa minuakaan vähempää. Olen oppinut sen, että ei tarvitse kaikkia miellyttää, enhän minäkään kaikista pidä. Vaikka positiivinen ja ystävällinen pyrinkin olemaan silti kaikille, niille inhottavillekkin. 🙂

      0
      like
      0
      love
      0
      haha
      0
      wow
      0
      sad
      0
      angry
    • #604
      Tilta
      Keskustelija

      Mari, itselläni ollut samoja tuntemuksia koko elämän ajan. Vuosi sitten tutustuin tunnelukkoihin, kun ihmettelin, mikä tämä tunne voi olla. Siitä alkoi matka itseeni 🙂 Itsekseni en pystynyt tunnelukkoja purkamaan ja etsinkin sitten hyvän terapeutin, jolta olen saanut todella paljon apua. Omat oudot tuntemukseni kumpuavat lapsuuden kokemuksista, sitä en itse osannut yhdistää, koska en lapsuudesta mitään muistanut. Mindfulness (tietoinen läsnäolo) on myös auttanut ja harjoituksia teen joka päivä. Headsted.fi-sivuston ’Selätä henkisen hyvinvoinnin haasteet ja elä täyttä elämää’ ohjelmilla on ollut myös suuri vaikutus! Myös täältä ’Hidasta elämää’ -sivuilta löytyy todella paljon hyviä ja kannustavia juttuja 🙂 esim. Tunteet tarttuvat – Suojaa itseäsi uuvuttavilta kohtaamisilta -kirjoitus.

      • tätä vastausta muokkasi 2 vuotta, 8 kuukautta sitten Tilta.
      0
      like
      0
      love
      0
      haha
      0
      wow
      0
      sad
      0
      angry
Luet parhaimillaan 2 vastausketjuja
  • Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.