Tunneköyhä lapsuus

Hidasta elämää -keskustelu Foorumit Ihminen Tunneköyhä lapsuus

Tämä aihe sisältää 0 vastausta, 1 kirjoittaja, ja siihen kirjoitti viimeksi  miia28 4 viikkoa, 1 päivä sitten.

  • Julkaisija
    Viestit
  • #1657

    miia28
    Keskustelija

    Hei,

    Lapsuuteni koti oli vanhempien jatkuvaa riitelyä, tiuskimista ja ovien paiskomista. Lapsena näin usein painajaisia. Ikinä ei kysytty onko läksyt tehty tai mitä kuuluu.
    Huolehdin itse itsestäni ja tukeuduin kavereihin. Häpesin perhettäni, mitään emme ikinä yhdessä tehneet. Ei edes ruokailtu, jokainen söi milloin huvitti.
    Viikonloppuisin oli känniporukoita talo täynnä. Mistään ei ikinä keskusteltu, opin hautaamaan tunteeni jo ihan pienenä. Äiti sekä mummo väheksyi ja oli ivallisia. Ajattelin aina olevani viallinen ja häpesin itseäni. En oikeastaan edes tiennyt kuka olen.
    Olen käynyt kaksi vuotta terapiassa voimakkaan ahdistuksen vuoksi. Edelleen tuntuu, että identiteetti puuttuu ja häpeän itseäni vaikka tiedän, ettei siihen ole mitään syytä. Miten näistä kokemuksista voisi päästä yli, onko kellään vastaavaa kokenutta antaa neuvoja?

    0
    like
    0
    love
    0
    haha
    0
    wow
    3
    sad
    0
    angry

Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.