Tunneköyhä lapsuus

Hidasta elämää -keskustelu Foorumit Ihminen Tunneköyhä lapsuus

Tämä aihe sisältää 2 vastausta, 3 kirjoittajaa, ja siihen kirjoitti viimeksi  laruntomi 1 kuukausi sitten.

  • Julkaisija
    Viestit
  • #1657

    miia28
    Keskustelija

    Hei,

    Lapsuuteni koti oli vanhempien jatkuvaa riitelyä, tiuskimista ja ovien paiskomista. Lapsena näin usein painajaisia. Ikinä ei kysytty onko läksyt tehty tai mitä kuuluu.
    Huolehdin itse itsestäni ja tukeuduin kavereihin. Häpesin perhettäni, mitään emme ikinä yhdessä tehneet. Ei edes ruokailtu, jokainen söi milloin huvitti.
    Viikonloppuisin oli känniporukoita talo täynnä. Mistään ei ikinä keskusteltu, opin hautaamaan tunteeni jo ihan pienenä. Äiti sekä mummo väheksyi ja oli ivallisia. Ajattelin aina olevani viallinen ja häpesin itseäni. En oikeastaan edes tiennyt kuka olen.
    Olen käynyt kaksi vuotta terapiassa voimakkaan ahdistuksen vuoksi. Edelleen tuntuu, että identiteetti puuttuu ja häpeän itseäni vaikka tiedän, ettei siihen ole mitään syytä. Miten näistä kokemuksista voisi päästä yli, onko kellään vastaavaa kokenutta antaa neuvoja?

    0
    like
    0
    love
    0
    haha
    0
    wow
    6
    sad
    0
    angry
  • #1677

    Samavain
    Keskustelija

    Olen pahoillani puolestasi, voin samaistua moniin asioihin joista kerroit.

    Olen itse ottanut etäisyyttä ihmisiin, esimerkiksi en ole missään tekemisissä isäni ja mummoni kanssa, henkinen väkivalta vain jatkuisi, enkä ole sitä ansainnut. Äitini on pehmentynyt vuosien myötä, mutta hänestä ei ole keskustelemaan vaikeista asioista.

    Itse kävin terapiassa 5 vuotta masennuksen ja ahdistuneisuushäiriön takia. Kun sain terveen paperit, psykiatri sanoi että olin saanut ne aika ennätysajassa. Kannattaa siis hyväksyä että tie on pitkä ja raskas, mutta sen läpikäyminen on välttämätöntä oman hyvinvointisi js tulevaisuutesi vuoksi.

    Kiinnitä huomiota myös riippuvuutta aiheuttaviin asioihin, esim. alkoholin käyttöön, herkkuihin, urheiluun, pelaamiseen, shoppailuun. Jos joku asia alkaa olla pakkomielle, niin sillä yritetään lääkitä itseä. Se ei ole oikea lääke, pikemminkin oire.

    Yritä saada positiivisia kokemuksia ja älä kiellä itseltäsi asioita joita ei tarvitse kieltää. Joiduin itse painimaan asian kanssa paljon, mutta kun tajusin että joku toinen oli kieltänyt minua tekemästä niin ilman mitään syytä, se helpotti oloani ja pystyin elämään vapaammin. Tämä sopii kyllä kaikkiin pakkomielteisiin ajatuksiin, jos niitä on niin rt tarvitse niitä mihinkään.

    Onnea sinulle paranemisessa, sinus odottaa elämä jollaisen ansaitset <3

    0
    like
    0
    love
    0
    haha
    0
    wow
    0
    sad
    0
    angry
  • #1678

    laruntomi
    Keskustelija

    Voisi olla hyvä lukea Jed Mackennan kirjoista ainakin triologian ensimmäinen. Sen parasta antia on se, että ymmärtää miten opetettu, opittu, mallit ja olosuhteet sekä yhteyskunta kokonaisuutena ohjelmoi ihmismieltä. Joka sukupolvi on varustettu omanlaisella ”ohelmoinnilla”. Tämä näkyy mitä he arvostavat, miten ovat rajoittuneita jne. Kun ymmärrät ohjelmoinnin, voit paremmin antaa anteeksi ihmisille. Tämä taas vähentää vihan tunteita, jotka negatiivisina vaikuttavat aina ei toivotulla tavalla.

    Lisäksi kirja esittelee työkalun mm. omien pelkojen löytämiselle ja valaisemiselle. Tästä on myös paljon hyötyä, koska sinulle vapautuu energiaa kun stressi vähenee jne. Ajatus on, että kirjoitetaan auki pelkojen ympäriltä ja oivalluksia alkaa tulla. Niistä varmaan nousee myös tunteita jotka myös voivat edistää.

    Kirja ei ole luettavuudeltaan ehkä helpoimmasta päästä, mutta ehdottomasti lukemisen arvoinen ja on myöspaikoitellen erittäin viihdyttävä ja nauraa myös saa.

    0
    like
    0
    love
    0
    haha
    0
    wow
    0
    sad
    0
    angry

Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.