Tunnelukot

Tämä aihe sisältää 14 vastausta, 6 kirjoittajaa, ja siihen kirjoitti viimeksi  unniikkiN 2 kuukautta, 1 viikko sitten.

  • Julkaisija
    Viestit
  • #504

    unniikkiN
    Keskustelija

    Olen eronnut joitain kuukausia sitten. Käsitellyt paljon asioita ja elellyt yksinäni ilman mitään yhdenillan suhteita ihan omasta tahdosta…vissiin nuoruudesta viisastuneena 😀 Ne vaan ei enää sovi mulle.

    Nyt joitain viikkoja eräs mies on saanut sukkani pyörimään jaloissa ja kun kuuli, että olen sinkku niin aika rohkeasti muuttanut käyttäytmistä minua kohtaan.

    Luin tunnelukko kirjasta tuossa aiemmin, että kannattaa olla tarkkana jos joku ihminen aiheuttaa isoja ihastumisen/seksuaalisen vetämisen puoleensa, koska tunnelukot on vaan voinut aktivoitua ja ongelmia tiedossa.

    Nyt haluaisin olla kaukaa viisas ja olla astumatta helppoihin ansoihin.

    Tietääkö tai muistaako joku, että vetääkö puoleensa samaa tunnelukkoa vai miten se menee? Esim mulla on tunnelukkoina kaltoin kohtelu, riipuvuus, hylkääminen, tunnevaje..

    Tunnen aika hemmetin kovaa seksuaalista vetovoimaa häntä kohtaan..tämä on mulle ihan tyypillistä (joskin harvinaista nykyään) ja ei ole päästänyt elämässä minua kyllä kovin helpolla. Jotenkin tuntuu, että järki ei taas pääse väliin. Onhan tämä mies toki muutenkin komea, hauska jne.

    • Tätä aihetta muokkasi 4 kuukautta sitten  unniikkiN.
    • Tätä aihetta muokkasi 4 kuukautta sitten  unniikkiN.
    • Tätä aihetta muokkasi 4 kuukautta sitten  unniikkiN.
  • #523

    Emmi
    Ylläpitäjä

    Hei, kiitos kun jaoit ajatuksiasi <3 Tunnelukkoja olen itsekin käsitellyt ja olen ymmärtänyt, että usein vastakkaiset lukot voivat vetää toisiaan puoleensa. Voisiko siis olla niin, että tosi intensiiviset tunteet ja kiireen tuntu olisivat merkki siitä? Kun taas rauhallisuus toisen suhteen voisi olla hyvä merkki, kun tutustumisella ei ole kiirettä? Näin ei varmasti yksiselitteisesti ole, mutta tärkeintä taitaa olla, kun itse pohtii ja tiedostaa, että tässä saattaisi olla vanha ansa edessä 🙂

  • #525

    Tilta
    Keskustelija

    ”…vanha ansa edessä” 🙂 Emmi puki sanoiksi omat ajatukseni! Itselläni erosta on pian 4 vuotta ja ihan omasta kokemuksesta, useampi 10 vuotta 😉 ’viisastuneena’ olen pohtinut, missä on elämässä mennyt tunnelukkojen ohjaamana. Yksinoleminen oli ollut elämässäni pahinta, mitä tiesin. Nyt kun tunnelukot ja niiden haitat on tiedossa, en edes kaipaa ketään liian lähelle itseäni. Solmut ja lukot kannattaa käydä läpi ja tutkiskella, mitä kannattaa tehdä toisin kuin aikaisemmissa suhteissa ja ennen kuin alkaa rakentaa syvempää suhdetta toiseen 🙂

  • #526

    unniikkiN
    Keskustelija

    Kiitos vastauksistanne 🙂

    Juupa juu hitsi millasta vuoristorataa on menty. Tässä ”suhteessa” ei ole tuttua mikään. Pitsi, että tässä ihmisessä on sama määrä raajoja, silmiä jne kuin niillä joiden kanssa olen ollut aikaisemmin.

    Oli tässä eräs pvä ihan fiilareissa..lähes kirkkoa varaamassa. Sitten tunti kaks siitä koko fiilis pois. Ihan hirveesti alkoi pelottamaan ja jännittämään. Haluaisin edetä rauhallisemmin..toinen käy päälle kuin katujyrä. Toki itsekkin olisi pitänyt olla vähemmän innokkaampi. Mua pelottaa, että jos sanonkin hänelle, että en haluakaan olla se kostaa mulle. En tiedä miksi tämmönen olo.

    Tuntuu kuin olisin ihan sekaisin. Nyt enempi jännittynyt ja pelokas kuin ihastunut.

    Ymmärrän, että toinen ”kärsii” tästä mun päättämättömyydestäni ja sekavuus tilasta.

    Eilen puskin menemään liikaa ja se ei helpottanut tilannetta millään tasolla.
    Voi elämä, kun jotenkin tästä vielä selviäisi ehjin nahoin.

    Edellisessä parisuhteessa puskin ja roikuin vuosia ja sairastuin krooniseen väsymykseen ja sun muuhun..nyt olen ollut parempi, mutta kauaa en voi tätä jatkaa tai olen taas kohta puhki.

  • #545

    versova.sielu
    Keskustelija

    Vertaistukitsempit täältä! Oli jännä lukea sun aloitusta, kun niin moni juttu oli ihan kuin omasta kynästä.

    Itse erosin vasta muutama viikko sitten, lueskelen nyt ahkerasti Tunne Lukkosi -kirjaa (kyllä, mulla on noita tismalleen samoja lukkoja voimakkaimpina) ja on juurikin sellanen olo, että en hyppää kyllä yhtään mihinkään kevyeeseen säätöön nyt – tai myöhemminkään. Tarviin selvästi omaa aikaa tutkiskella käytöstäni, minkä koen olleen edellisessä suhteessa hyvin läheisriippuvaista.

    Opin tuossa suhteessa paljon, muunmuassa oman itseni puolella pysymistä ja ilmaisemaan rohkeasti mitä minä haluan ja mikä tuntuu minulle oikealta. Sulle ei taida tuntua loppujen lopuksi oikealta syöksyä tuohon suhteeseen niin vauhdilla, kuin hän haluaisi. Voisit ottaa asian puheeksi, kertoa rehellisesti tunteistasi. Että olet mahdollisesti kiinnostunut, mutta omassa tahdissasi. Siinä on se riski, että hän ei sitä ymmärrä ja menetät hänet, mutta: itse en haluaisikaan suhdetta ihmisen kanssa, joka vaatisi minua joustamaan ymmärtämättä ja hyväksymättä syitäni ja halujani toimia hänen odotustensa vastaisesti.

    Ei oo helppoja ihmissuhteet… Voimia sulle!

    PS. Tuli mieleen lisätä, että mulla kanssa nuo lukot aiheuttaa hätäisyyttä ja nopeaa hullaantumista. Edellisen kerran sinkkuillessa sinkoilin päättömästi vaikka missä ja kenen kanssa, jotta vaan tuntisin itseni arvostetuksi. Niin, eihän se ihan niin toimi.. 🙂 Tällä hetkellä saan itseni jatkuvasti kiinni ajatuksista tyyliin joko ”mitä jos palaiskin yhteen” tai ”minkähänlaisia miehiä Tinderissä nykyään on”. Läheisriippuvuus minussa on kauhuissaan, kun olen yksin ja on varma, että tarvitsen miehen – äkkiä! Viime viikonloppuna sain kaupungilla sellaisen riippuvuuskohtauksen, että olin tosi lähellä mennä eksän oven taakse itkemään. Siksikin, että on niin ikävä sitä tuttua syliä. Mä sitten aina rauhallisesti selitän sille osalle itsessäni, että ei ole mitään hätää. Jos todella haluan palata yhteen, voin ihan rauhassa ottaa asian puheeksi joskus. Ei ole mitään syytä rynnätä sinne keskiyöllä paniikissa. Eikä myöskään ole tarpeellista etsiä uutta syliä siksi, että hellä kosketus ja kauniit sanat on mulle bensaa (tunnelukkojen) liekkeihin. Mä pysyn kyllä hengissä ja jopa onnellisena hetken ilmankin, JA noita ihania asioita on mahdollista saada osakseen myös ei-romanttisissa ihmissuhteissa.

    • tätä vastausta muokkasi 3 kuukautta, 2 viikkoa sitten  versova.sielu.
  • #549

    unniikkiN
    Keskustelija

    Kiitos V.S vastauksestasi.

    Sanoin aika alku metreillä, että vauhtia on liikaa, mutta hän oli sitä mieltä, että ollaan jo, niin vanhoja, että teinileikit ei sovi hänelle.
    Päätin, että ei ole mieltä aloittaa yhtään mitään, koska nyt jos hän koki minun pelon ja epävarmuuden vain asioiden monimutkaistamisena, niin tuskinpa jatkossa ymmärtää senkään vertaa. Kun heräsin siitä ruususen unesta, niin oli ihan selvää, että hommasta ei tule yhtän mitään. Että voi ihminen mennä sekaisin 😀 Vaikka tietää, niin ekään ei auta..
    Luojan kiitos, että herääminen oli näin nopeaa.

    Läheisyys, hellät sanat ja rakastelu asia on pinnalla koko ajan. Vaikka kuinka olis tuplannu ja triplannu rakkauden itseensä, niin välillä vaan se sylin ja läheisyyden kaipuu on todella voimakasta.

    Mulla aikaisemmessa elämässä on ollut toooodella vaikea erota ja pysyä erossa. Kaksi kertaa olen exän ovella ollut raapimassa..no toisella kerralla luin jotain parisuhde opasta ja sain sellaisen ahaa elämyksen, että kärsin siitä neljä vuotta. Soitin exälle heti, kun vaan mieleen juolahti miten kaipaan sitä suunnattomasti. En edes paria hengitystä voinut vetää väliin. Tuskin se olis mitään auttanut vaikka olis viikon hengitellyt. Nyt onneksi tämä ongelma on ohi. Päätin, että nyt vedetään päätyyn asti. En voi aina laittaa ukkoa pihalle, kun oma pää meinaa räjähtää siitä, että mitään aikuisten asiaa ei saada puhuttua, koska hän ei halua. Toki jonkun kerran tullu mieleen eron jälkeen onko tää nyt viisasta, mutta päätynyt siihen tulokseen, että ihan oikea ratkaisu.

    Itellä on kyllä vielä paljon työstettävää. En osaa vieläkään oikein yhdistellä mikä vaikuttaa mihinkäkin, mutta sen huomasin tässä, että vedän puoleeni puhelinkopin kokosia miehiä jotka on mukavia, niin kauan kun olen samaa mieltä. Sitten homma käy kyllä tosi vaikeaksi eikä nää miehet edes ymmärrä mitä koitan sanoa. Esim he eivät ymmärrä, kun sanoo suomeksi että en halua seksiä, kuin parisuhteessa ja kotvasen aikaa seurustelleena. Ei, tää on ihan hirveen vaikee ymmärtää.

    Mulla on kans aikaisemmin ollut taipumusta sekoilla ympäriinsä ja hommata kaiken maailman virityksiä. Nyt ole pysynyt pois kapakoista (ei ole kyllä ollu vaikeeta 😀 ), käynyt lähinnä naistenpiirissä ja muussa itseä kehittävässä toiminnassa ja aijon tätä toteuttaa myös jatkossa.

    Ihanaa ja karseeta, että muilla samoja ongelmia <3

  • #550

    versova.sielu
    Keskustelija

    Hei, ihan mahtavaa, että olit kärryillä noin nopeasti ja teit itsellesi oikean ratkaisun! Lainatakseni erästä viisasta naista: Tulet putoamaan samaan kuoppaan vielä monta kertaa. Tärkeintä on, että opit nousemaan aina vaan nopeammin ylös sieltä. 🙂

    Noiden asioiden kaipuuseen samaistun kovasti. Se on kuitenkin luonnollinen taipumus ihmisessä. Me kaikki halutaan koskettaa, tulla kosketetuiksi, tuntea itsemme rakastetuiksi ja rakastaa toista ihmistä. Mä koitan niinä hetkinä hyväksyä sen kaipuun tunteen itsessäni ja rauhoitella riippuvuuden ääntä, ettei sen kaipuun pohjalta tarvitse tehdä mitään harkitsematonta, joka ei kuitenkaan täyttäisi sitä todellista rakkauden kaipuuta, vaikka täyttäisikin hetkellisen kosketuksen kaipuun.

    Mä pelkään sitä, että ainakaan tästä valtiosta ei löydy miestä, joka olis kartalla omista tunteista ja lukoista, ilmaisisi tunteita avoimesti, pystyisi ja haluaisi puhua asioista, sekä haluaisi kehittää itseään henkisesti. Viimeisimmässä suhteessa luulin löytäneeni tällaisen yksilön, mutta kuitenkin hän paljastui hieman sulkeutuneeksi ja oli pahimmillaan täysin tunnelukkojensa vietävissä – eikä pitänyt tilannetta niin pahana, että tekisi kunnolla mitään asialle. Mulle hänen käytöksensä kävi lopulta liian raskaaksi kestää, enkä haluaisi päätyä samaan tilanteeseen seuraavan kanssa.

    Peukku naistenpiireille! Mä oon kanssa heittäytynyt mieluummin siihen hommaan ja täyttänyt kalenteria kaikella muulla voimaannuttavalla ja inspiroivalla. Kun mä ensin löydän itseni, on sopivan miehenkin helpompi löytää mut. 🙂

  • #552

    Maitsu
    Keskustelija

    Intohimosta ja hätäilystä voi kuitenkin oppia ja avata omia tunnelukkojaan. Itse olin samanlaisessa tilanteessa pari vuotta sitten. Ajauduin nopeasti tutuille poluille hylkäämisen pelon kanssa, mutta puoliso suhtautui siihen aivan toisella tavalla kuin aiemmat kumppanit (hänkin kovasti on omia lukkojaan tutkinut). Mieheni seisoi rinnallani, eikä antanut minun paeta. Ei hylännyt vaan kohdattiin asiat yhdessä. Opetellaan näitä asioita joka päivä, mutta itse huomaan avanneeni minua rajoittavia lukkoja kaikkien surkeiden sattumusten jälkeen ja ollaan paljon vahvempia. Muutimme hätäisesti yhteen ja jätin asioita taakseni ym. tyypillistä mutta toisaalta tämä on ollut todella hyvä matka nykyiseen minääni. Joskus se polku ei vie eteenpäin vaan putoaa siihen tuttuun kuoppaan, mutta onneksi sieltä pääsee aina ylös ja joskus sieltä lähdetään jatkamaan yhdessä.

  • #609

    Onneli
    Keskustelija

    Luin tunnelukoista ja tunne sydämesi-kirjan. Tunnistanut itsestäni läheisriippuvuuden ja hylätyksitulemisen pelon jo aikoja sitten. Tiedostan, että teen suhteen eteen kaikkeni, ripustaudun ja pelkään eroa. Olen ennemmin huonossa suhteessa kuin yksin. Miellyttäminsen haluni on voimakas, teen todella kaikkeni suhteen eteen.

    Olen yrittänyt pariin otteeseen olla suhteessa ihanaan mieheen, joissa molemmilla kerroilla kävi sama. Oma vaisto sanoi, ettei kaikki ole kunnossa, alkuun kaikki on täydellistä, mutta kohta mies alkaa käydä etäiseksi, seksi ei kiinnosta ja suhde on yksipuolinen.

    Molemmissa tapauksissa lopulta selvisi, että mies on pettänyt minua edellisen puolisonsa kanssa pidemmän aikaa. Epäillyilleni oli siis syy, enkä ole ollut turhaan varpaillani. Olen miettinyt olenko oikeasti läheisriippuvainen roikkuja ja takertuja vai onko tilanne vain ollut se, että mies on ajanut minut tähän pisteeseen. Pitkässä tasavertaisessa ja tasapainoisessa, terveessä avioliitossa en ollut riippuvainen, vaan itsenäinen. Näissä huonosti päättyneissä suhteissa miehillä on ollut suhteellisen tuore, huonosti hoidettu ero, eivätkä ole päässeet yli exästään. Tästä lähtien välttelen siis eronneita miehiä..?

  • #614

    unniikkiN
    Keskustelija

    Kiva, että olette jakaneet hajatelmia vielä 🙂

    Olin treffeillä ja tämä mies halasi heti kärkeen, selvästi hyväksyi minut tällaisena (semmonen olo tuli kun tunnustelin asiaa), avasi auton ovenkin. Mietin miksi en kuitenkaan kaikesta huolimatta syttynyt tästä hyväkäytöksisestä miehestä. Huumorikin oli kohallaan.

    Jäin jo pohtimaan, että eikö se osunutkaan nuihin mun tunnelukkoihin. Ehkä niinkin. Mutta mikä ihme hätä ja hoppu on nykyajan miehillä? Viestejäkään ei tarvi alvariinsa lähettää 🙂

    Tullessani kotiin koitin neutraalisti suhtautua tähän ihmiseen ja koittaa antaa ”laskeutua” sen omaan elämään.
    Mua kuitenkin häiritsi se nopea iholle tulo (kirjaimeelisesti) eikä se auttanut, että sanoin tästä kolme kertaa.
    Seuraavana pvänä sanoin, että en seurustelusuhteeseen halua ja hän sanoi, että sulla on numero jos kiinnostaa.

    Ihanasti suhtautui. No tänään kyseli voitaisko alkaa seurustelemaan.
    En oikein tiedä mikä tässä tökkii vaikka mitään vikaa sinäänsä en hänessä vielä huomannut…paitsi tää iholle tulo.

    Taas vähän sekavat olot tästä.

    Hyvin maskuliiniseti sanoi, että kun keskustelu meillä sujuu ja peilikuvissakaan ei ongelmaa, niin eihän tässä ole mitään miksi menisi homma pieleen. Vastasin, että näen selkeesti, että vielä kaikki voi mennä pieleen 😀

    Se kemia. Ehkä se oli se mikä ei natsannu..tai se tunnelukko osasto ei kolissu.

    Mullahan on nuoruudesta kokemus, että halusin yhden miehen alun ja kivuttomasti se suhde alkoi hyvin ja tää käyttäytyikin ihan erilailla kun mihin olin tottunut. Vajaa kuukausi ja sabotoin suhdetta. Oma lapsuus meni väkivaltasten vanhempien kanssa ja olin seurustellutkin väkivaltaisen miehenalun kanssa aikaisemmin 3 v.

    • tätä vastausta muokkasi 2 kuukautta, 3 viikkoa sitten  unniikkiN.
    • tätä vastausta muokkasi 2 kuukautta, 3 viikkoa sitten  unniikkiN.
  • #617

    versova.sielu
    Keskustelija

    Kuulostaapa vähän turhan yksinkertaiselta / suoraviivaiselta tyypiltä tuo sun viimeisin, unniikki. 😀

    Mua myöskin ahdistaa se mahdoton intensiteetti ja suuret odotukset, mitä ladataan treffeihin ja edes siihen viestittelyyn, jos ollaan sillä ajatuksella liikenteessä, että tässä voisi mahdollisesti olla kaveruutta enempää tuloillaan. Minusta sellaisen käytöksen kautta helposti lipsutaan oman onnensa sepästä siihen riippuvaiseen ajatteluun ”sinä teet minusta kokonaisen”.

    Tästä syystä en halua edes ladata mitään deittailuäppejä, koska siellä on samantien ne valtavat odotukset vastassa. Tällä hetkellä en koe olevani valmis vakavaan suhteeseen enkä myöskään halua mitään tyhjänpäiväisiä seksipainoitteisia juttuja. Silti olisi kiva viettää aikaa uusien kiinnostavien ihmisten kanssa.

    Universumi selvästikin kuuli toiveeni, sillä törmäsin viikonloppuna lattaribileissä mieheen, joka ilmaisi kiinnostuksensa samantien hyvin suoraan – sanallisesti – tulematta liikaa iholle ja mitään vaatimatta. Kerroin heti tilanteestani ja hänelle se oli ok. Häntäkin kiinnostaa enemmän se uuteen persoonaan tutustuminen, ja jos se sitten joskus tuntuisi joksikin kehittyvän, se on vain plussaa. Niinpä annoin numeroni ja lupasin lähteä kahville tällä viikolla. Toivotaan kovasti, ettei tämä ole vain sanahelinää ja osaan pitää puoliani, jos tuntuu vauhti lähtevän kiihtymään. 🙂

  • #618

    versova.sielu
    Keskustelija

    Onneli, halusin kanssa sulle vastata, että valitettavasti on vähän samansuuntaista kokemusta.. Tämä tuorein eksäni oli koko seurustelumme ajan (1v) henkisesti vielä edellisessä suhteessaan kiinni ja mietti edelleen, voisiko palata yhteen tuon ex-kihlattunsa kanssa. Päätin erota, kun tämä ja muutama muu asia alkoi painaa liikaa. Yksinkertaisesti en kokenut itseäni arvostetuksi ja rakastetuksi, kun toinen haikaili koko ajan jotain kultaista muistoa, mutta halusi pysyä tämmöisen ”ihan kivan” kanssa. Hän ei siis mennyt selkäni taakse, vaan kertoi näistä tunteistaan ihan päin naamaa. Sattuuhan se, mutta ongelma oli ne tunteet itsessään, ei niistä kertominen.

    Varmaankin mun tunnelukot on hänet valinneet, koska merkit oli nähtävissä jo alusta asti, mutta eihän siinä alkuhuumassa näe kuin vaaleanpunaista..

    Jatkossa ajattelin itse ottaa hitaammin sen tutustumisen ja suhteeseen ryhtymisen, kiinnittää enemmän huomiota siihen, miten toinen puhuu eksästään ja mieluiten ryhtyisin suhteeseen vain jo hetkisen aikaa sinkkuilleen kanssa.

  • #785

    unniikkiN
    Keskustelija

    Eilen tulin siihen tulokseen, että en ole valmis suhteeseen. En ole vielä tarpeeksi exästä irti. No toki tämäkin vaihtelee päivittäin. Välillä on enempi ja välillä vähempi. Siinä kohtaa, kun tuntuu maailma kaatuvan niskaan, niin huomaan hakevani exästä turvaa.

    Heitän itsekkin universumille pyynnön miehestä joka ei heti halua kaikkea.
    Versova.sielu haluatko kommentoida kävikö hyvin?

  • #791

    versova.sielu
    Keskustelija

    Köh, joo… 😀 Voin kommentoida, ei mennyt! Tällä tyypillä oli paljon kauniita sanoja, mutta teot puhui ihan eri kieltä. Hän oli heti ensitapaamisen jälkeen turhankin halukas ”tekemään minut onnelliseksi”, viestitteli melkein joka päivä ja suunnitteli jo vaikka mitä kaikkea yhteistä menoa tuleville viikoille. Puheli kyllä silleen ”vaan jos sulle sopii” ja ”sano jos tää on liikaa, mä oon vaan rehellinen ja romanttinen ihminen”…

    Ei kauheesti lohduttanut nuo sanat, koska huomasin taas kerran sen, miten vaikea mun on ilmaista etenkin minusta kiinnostuneelle miehelle, että sori tämä ei nyt tunnu hyvältä. Olisin ihan mielelläni ystävystynyt pikkuhiljaa, mutta hänen lähestymistapansa tuntui siltä, että toivoo kovasti tämän kehittyvän romanttiseksi ja on tosi kova kiire ja koko hänen elämä alkoi pyöriä mun ympärillä. Ahdistavaa!

    Niinpä tämä yhden viikon ihmissuhde päättyi sitten siihen, että hän kyllästyi minun vältteleviin viesteihini ja ymmärsi kai ihan todellisen väsymyksen takia peruutetun tapaamisen (olisimme menneet tanssimaan ja päätin kuunnella kehoani), siten että en vaan halua olla rehellinen ja sanoa suoraan, etten ole hänestä kiinnostunut.

    Mä kyllä avasin näitä pelkojani ja vaikeuksiani viestissä hänelle, mutta hän ei enää vastaa viesteihin. Jäi sellainen maku tästä, että no en mä tuollaista miestä tai ystävää olisi halunnutkaan, jolla ei riitä empatia ja kärsivällisyys.

    Mut ehkä tää oli sit sellainen ”parantava kohtaaminen”, mitä myöskin universumilta erehdyin pyytämään. 😀 Tää selkeytti sitä, miten paljon mulla on itseni kanssa työtä, ennen kuin olen valmis suhteeseen. Ennen kuin pystyn olemaan rehellinen tuntematta syyllisyyttä tai pelkäämättä hylkäämistä.

  • #792

    unniikkiN
    Keskustelija

    Harmi, että sullekkin kävi vanhanaikaisesti 🙂

    Olen pohtinut sitä, kun naisethan on toivonut, että miehet olisisivat aktiivisempia, puhuisivat tunteista ja jakaisi asioita ja nyt kun omallekkin kohdalle on lyhyessä ajassa kaksi tämmöstä sattunut, niin se on mulle liikaa 😀

    Se vaikka päivittäin viestittelee tai soittelee, mutta ei kai sitä tarvi aamua iltaa. Mua myös tässä viimisessä ahisti, kun heti alkoi se ”hyvää yötä muru” viestittely ja aamulla, kun saa silmät auki, niin viestiä pukkaa..17 jälkeen mites päivä mennyt ja siinä kaikkien aikojen välissäkin jotain..

    Koin itteni ihan paskaksi ihmiseksi, kun ei vaan tuntunut hyvältä ja oli pakko sanoa, että kiitos, mutta ei kiitos. Ja vielä senkin jälkeen parin päivän päästä kysyi alkaisinko seurustelemaan hänen kanssa..ja pakko oli kieltäytyä. Ei vaan kykene tommoseen vauhtiin. Kerroin kyllä heti, että edellinen viikon koitos loppui juuri tuohon vauhdikkaaseen menoon, mutta eipä se häntä hidastanut vissiin 🙂

    Meidän pitää vielä hioa nuita pyyntöjä ihan selvästi 🙂
    Mun pitää oppia vissiin vielä sanomaan selkeämmin mitä haluan ja mitä en halua. Tiedän, että mulla on siinä monesti haasteita. Yleensä silloin jos se on toisen kannalta negatiivinen asia, niin mulla on tapana kierrellä ja kaarrella.

    Esim. tiedän että yksi tuttu on valehdellut mulle usein. Meni pitkään, että kehtasin sanoa, että tiiän että syötät mulle kakkaa silmät ja korvat täyteen. Mua jostain syystä hävetti sen puolesta vaikka aivoilla ymmärrän, että hänen pitäisi hävetä omaa käytöstä..on kuitenkin jo yli 50 v..asiasta on väännetty pariin kertaan. Hän pysyy kannassaan, mutta tiedän että se valehtelee ja vastaukset muuttuu sen mukaan miten hälle passaa sitä selittää. Ensin yksi asia tapahtui heillä, sitten lenkillä ja kysyin miten se eräistä syistä voi olla mahdollista ja kysyn kolmannen puolen mielipiteen joka silloin ollut paikalla, niin sitten se oli tapahtunutkin puhelimessa..Ihmettelee miksi se asia mua kiinnostaa, koska koskee exää eikä se ymmärrä vaikka olen moneen kertaan sanonut, että se kiinnostaa mua vain sen takia, että mua kiinnostaa tietää kuka valehtelee tässä asiassa. Koska hän valehtelee eikä ole aikomustakaan sanoa, että sori meni vähän reisille, niin hän voi keskenään hämmentää soppiaan muiden kanssa. Mulla on parempaa tekemistä omalle ajalle, kuin miettiä sen sonnan jauhamista.

Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.