Uusi minä.. Tunnelukkojen tiirikointia (7.7)

Hidasta elämää -keskustelu Foorumit Henkisyys Uusi minä.. Tunnelukkojen tiirikointia (7.7)

Avainsanat: 

Tämä aihe sisältää 0 vastausta, 1 kirjoittaja, ja siihen kirjoitti viimeksi  Rantakirppu 1 vuosi, 9 kuukautta sitten.

  • Julkaisija
    Viestit
  • #994

    Rantakirppu
    Keskustelija

    Tervehdys

    Olen pidemmän aikaan kärsinyt valtavista ristiriidoista sisälläni.

    En edes tiedä, mistä alottaisin, joten aloitan alusta.
    Tallennan tekstiä toisinaan ja jatkan jossain vaiheessa, koska yhdellä kertaa en välttämättä jaksa kaikkea.

    Varhaislapsuus;

    Muistan varhaislapsuudestani olleeni lapsi, joka viihtyi yksin.
    Olin aidosti vaikea lapsi, reagoin paljon raivoamalla.
    Ehkä se oli jokin tunnelukko tms. Joka vaihtui myöhemmin alistumiseen.
    Äiti on ollut aina alistuvainen ja tehnyt kuten sanotaan.
    Opittu tapa ja tuon tunnelukkoni tunnistin hiljattain.
    Mutta siitä myöhemmin.

    Elimme suhteellisen maalla, epäsosialistuin koska en harrastanut mitään tai nähnyt kavereita vapaa-ajalla.
    Olin huono luomaan ihmiskontakteja ja olin tyttöjen inhokki.
    Itseluottamus oli nollissa ja mut on aina kasvatettu pakenemaan ja luovuttamaan ongelmatilanteissa.
    Jos sain turpaani, niin usein äitini kysyi, mitä minä tein?

    En mielestäni mitään, mutta jotakin tein sitten, kun näin asia esitettiin?

    Tappelin paljon, pidin puoliani, kun jossain vaiheessa painotettiin lopettamaan puolustaminen ja pakenemaan ja olemaan välittämättä.
    Tunnelukko on valmis.

    Opiskeluaika ja nuoruus;

    Ah, ihanaa opiskeluelämää.
    Sain tyttöystävän, tappelin, join ja koin nuoruuden traumoja.
    Paras kaveri vei ensimmäisen tyttöystäväni, toinen tyttöystävä jätti mut ja nämä olivat kovia kokemuksia..

    Opiskelut jäivät, lähdin töihin lidliin, jossa jatkuvasti painostettiin tekemään enemmän, paremmin ja nopeammin.
    Stressi valtasi mieleni, närästi jatkuvasti ja olin epävarma itsestäni.
    Tuona aikana elämääni tuli hyviä työkavereita, jotka on ystäviä vieläkin.

    Noin 10-vuotta sitten tapahtui täyskäännös elämässäni, kunnon tyttöystävä.
    Kauosuhde, mutta ei hätää, lähdin 160km päähän hänen luikseen asumaan viikon seurustelun jälkeen.
    Sanotaan häntä 1. Koska hän oli ensimmäinen vakavan suhteen ihminen.

    Suhteessa koimme ylä ja alamäkiä, hän oli kovin extoverttinen, minnä innovertti.
    Jatkuvasti menossa ja minä perässä.
    Kova luonteinen ja minä alistuva..
    1. Yritti itsemurhaa muutamaan kertaan, tuli raskaaksi ja saimme pojan.

    Työni loppui tuolla ja muutimme minun kotiseudulleni.

    Sain töitä lidlistä ja 1. Oli hyvin väsynyt ja masentunut.
    Hoidin poikaa ja kävin töissä, kunnes itse uuvuin ja alkoi sairaslomakiere.

    Poika oli hiukan yli yhden, kun sain tietää 1. Pettäneeni minua ja hän yritti itsemurhaa ranteet viiltämällä.
    Lähdin pois suhteesta ja kuvioihin tuli lastensuojelu.

    Lastensuojelu syylisti mua tapahtuneesta, vaikka aina koittanut parhaani tehdä..
    En ymmärrä, miten voin olla syylinen tähänkin?

    Meille tuli yhteishuoltajuus, 1. Ei jaksanut pitää pientä poikaa, joten hän tuli luokseni asumaan. Lapsi siis.
    Sain yksinhuoltajuuden äidin masennuksen ja väsymyksen takia.

    Jossain vaiheessa olisin halunnut palata äidin kanssa yhteen, mutta hänellä olikin jo toinen.
    Se oli shokki mulle ja tämä 1. Tutustutti mut toiseen naiseen, josta tuli 2.

    Elämää toisessa parisuhteessa

    • Tätä aihetta muokkasi 1 vuosi, 9 kuukautta sitten  Rantakirppu.
    • Tätä aihetta muokkasi 1 vuosi, 9 kuukautta sitten  Rantakirppu.
    0
    like
    0
    love
    0
    haha
    2
    wow
    0
    sad
    0
    angry

Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.