Niar

Kirjoitetut vastaukset

Esillä 7 viestiä, 1 - 7 (kaikkiaan 7)
  • Julkaisija
    Viestit
  • vastauksena käyttäjälle: Kysy psykologilta #965
    Niar
    Keskustelija

    En nyt tullut kysymään itseäni koskevasta asiasta, vaan ajattelin puhua puolisoni puolesta.
    Miten voisin konkreettisesti olla hänen tukenaan paremman itsetunnon kehittämisessä, tai mitä keinoja hänelle voisi antaa sen parantamiseen omatoimisesti?

    Asia on niin, että puolisollani todettiin vuosien 2016-17 taitteessa työuupumus ja lievä masennus. Hän oli noin puoli vuotta pois työelämästä, mutta on kuluneen vuoden ollut muissa työtehtävissä kevyemmällä työajalla. Nyt hänen tilansa on jo huomattavasti parempaan päin, mutta hänelle tulee jaksoittain ns. huonompia kausia, jolloin mikään ei huvita, väsyttää ja itsesyytöksiä satelee. Hänelle on muutenkin ominaista eräänlainen negativiisuus sekä latistava ankaruus itseä kohtaan, ja hän on itsekin sanonut, että haluaisi oravanpyörästä pois. Tahtoisin auttaa häntä näkemään potentiaalinsa, mutta minun tapani kehittää itseäni ei hänelle sovellu. Olen saanut paljon apua kirjallisuudesta ja sen tarjoamista oivalluksista (esim. Hidasta elämää -kirjaperheestä) oman itsetuntoni kehittämiseen, mutta puolisoni on enemmän ”kantapään kautta” -tyyppiä, eikä häntä innosta asioiden opiskeleminen samalla tavalla. Pystymme kuitenkin keskustelemaan asioista syvällisesti, jahka perhe-elämän puitteissa sille liikenee aikaa.

    Olisiko siis olemassa joitain käytännön keinoja, joilla kehittää itsetuntoa positiivisemmaksi?

    0
    like
    0
    love
    0
    haha
    0
    wow
    0
    sad
    0
    angry
    vastauksena käyttäjälle: Miten sinä suhtaudut omaan kehoosi? #961
    Niar
    Keskustelija

    Surettaa, miten monella on negatiivinen suhtautuminen ulkonäköönsä ja siksi ihmettelen, kun jostain syystä suhde omaan kehooni on teinivuosien epävarmuutta ja keisarileikkauksen jälkeistä vuotta lukuunottamatta ollut ihan fine. En koe, että minua oltaisiin lapsena latistettu (tai toisaalta sen kummemmin kehuttukaan) ulkonäöstäni, mikä lienee yksi syy neutraaliin suhtautumiseeni. En koe ikinä olleeni mikään terveellisen elämän perikuva, mutta nautin kohtuudella kaikesta – niin herkuista kuin liikkumisesta, enkä kadu vaikka herkuttelisin joskus reilumminkin. En koe ikinä olleeni malliainesta muuten kuin pituuteni osalta, mutta vaikka niitä ”ulkonäkövirheitä” on aina löytynyt, en ole antanut niille yliotetta.

    Ehkäpä äidiksi tulon jälkeen kehosuhteeni kouliutui nykyiseen rentoon muotoonsa siinä samalla kun muitakin elämään liittyviä asioita piti laittaa uuteen järjestykseen. Sitä ennen koin esimerkiksi epävarmuutta teinivuosina jalkoihini puhjenneesta keratosis pilariksesta, enkä uskaltanut kulkea julkisilla paikoilla ilman pitkiä housuja ilkeitten kommenttien tai katseiden pelossa. Monet shortsit ja kesämekot jäi ostamatta ihan vain siksi, että pieni vaiva, ihon ominaisuus nolotti. Keisarileikkauksen jälkeen tuskailin reilun vuoden verran +20 raskauskilon ja pömpöttävän sektiovatsan kanssa, ja minulla oli vaihe, että koin itseni epäseksikkääksi kumppanini edessä. Minulla on varmasti ollut muitakin ulkonäkööni tai kehooni liittyviä hetkiä ja kausia, jolloin olen kokenut alemmuuden- tai huonommuudentunnetta, itseluottamuksen puutetta tai suoranaista itseinhoa, mutta mitäpä sitä märehtimään.

    Vasta kun muutin ajattelutapaani rennommaksi ja aloin keskittyä kehoni hyviin puoliini ja siihen, miten mukavalta oloni oikeastaan tuntuu omissa nahoissani, raskauskiloja alkoi pikkuhiljaa karista eivätkä housut enää niin kiristäneet sektiovatsalla, vaikka se yhäkin pömpöttää. Nykyään eroa on enää noin 10kg siihen, mitä olin ennen raskaaksi tuloa, wohoo! 🙂 Vanhat housut eivät edelleenkään sovi päälle, mutta mitäpä siitä, kun muuten tuntee olevansa sujut itsensä kanssa.

    Ehkäpä eniten olen iloinen anopiltani oppimastani ”itsekehumisen” mallista, jossa on eteläpohojalaasta itsevarmuutta ja huumoria höystettynä tietynlaisella itseironialla. Ennen sen omaksumista koin aina alentavia fiiliksiä, jos vaikka kumppanini katse harhaili vastaan tulleeseen naislenkkeilijään, mutta nykyään osaan ottaa ne tilanteet rennommin ja naurahtaa vain jotain, että itselläni on paljon kuumempi perse.
    …Vaikkei ihan oikeesti olisikaan. 🙂

    0
    like
    0
    love
    0
    haha
    0
    wow
    0
    sad
    0
    angry
    vastauksena käyttäjälle: Parhaat kirjavinkkisi #819
    Niar
    Keskustelija

    Saku Tuomisen ja Annamari Heikkilän ”Uskonko” sekä Haemin Sunimin ”Asioita jotka huomaa vasta kun hidastaa” ovat Hidasta Elämää kirjojen ohella tarjonneet kutkuttavia oivalluksia ja ajatuksia. 🙂

    Jos haluaa lukea jotain korkealentoista ja monisyistä, suosittelen lämpimästi Esther ja Jerry Hicksin ”Pyydä niin saat” sekä ”Tunteiden mahtava voima” -kirjoja. Kertovat syvällisemmin samasta aiheesta kuin Rhonda Byrnen kirjat.

    Jos taas nautit teoreettisemmasta lukemistosta, Asta Raamin ”Älykäs intuitio” on sinua varten.

    Luin myös joku aika sitten ekaa kertaa kummeiltani ylioppilaslahjaksi saamani kirjan ”10 kirjettä ylioppilaalle” ja naureskelin sille, miten osuvia kirjoituksia sieltä löytyi itseään etsivälle sielulle. Nuorempana olin vain nakannut sen tuhahtaen kirjahyllyn nurkkaan, mutta nyt tekstit kolahtivat ja huvittivat.

    0
    like
    0
    love
    0
    haha
    0
    wow
    0
    sad
    0
    angry
    vastauksena käyttäjälle: Onko olemassa mahdottomia unelmia, vai voivatko kaikki unelmat toteutua? #818
    Niar
    Keskustelija

    Hyvin sanottu Tasapainoilijalta! ”Epäonnistumista ei ole olemassakaan! Virheistä oppii ja parhaimmillaan ne synnyttävät uusia ideoita tai peräti keksintöjä. Rohkeasti vaan tekemään kaikkea kiinnostavaa, vaikka peukalo keskellä kämmentä.”

    Myös unelmat muotoutuvat ja muuttuvat sitä mukaa kun itse kehittyy ja kokee uusia asioita. Nuorempana haaveilin pääseväni opettajaksi, mutta nykyään minua kiinnostaisi tehdä käsilläni jotain konkreettista tai päästä enemmänkin kouluttajan rooliin työelämässä. Ehkä jotkin unelmat voivat tuntua liian isoilta toteutettaviksi, mutta tarvitseeko siitä lannistua? Eikö se riitä, että saa tosiaan koettua niitä elämän pieniä lottovoittoja ja hyvän murusia? Se siinä mielenkiintoista onkin, kun ei tiedä, toteutuisiko joku mittavampi unelma vasta joskus myöhemmin tulevaisuudessa – siihen pyrkimisestäkin voi nauttia onnellisena, niin ei tarvitse suu mutrussa marista, kun mitään hyvää ei ikinä saavuta tai missään ei ikinä onnistu. Kaikki tänne nyt ja heti -ajattelusta pitää vain päästää irti, niin että voi mennä silmät tuikkien kohti uusia seikkailuja!

    3
    like
    0
    love
    0
    haha
    0
    wow
    0
    sad
    0
    angry
    vastauksena käyttäjälle: Esittele itsesi – kuka sinä olet? #817
    Niar
    Keskustelija

    Oho, tänne ei ollut vielä tullutkaan vastattua – ilmeisesti olin vain ajatellut asiaa.

    Olen siis 24-vuotias nuori nainen, kumppani ja pienen tytön äiti Etelä-Pohjanmaalta. Nautin lukemisesta, käsillä tekemisestä ja luonnon läheisyydestä. <3

    Löysin Hidasta Elämää -sivuston ja -kirjat keväällä 2017. Olin koko lukuvuoden paahtanut avoimessa yliopistossa tukka putkella kohti yliopistoa lukemaan itseäni opettajaksi, mutta puolisollani oltiin vuoden alussa todettu työuupumus ja hän joutui jäämään pois töistä. Itse koen vieläkin pientä syyllisyyttä silloisesta lyhytnäköisyydestäni ja kunnianhimostani, sekä liian vaativasta suhtautumisestani kumppaniini läheisyyden suhteen, vaikka hänen mukaansa väsymykseen oli useita muitakin syitä kuin vaativa läheisyydenkaipuuni sekä raskas arki töiden ja lapsen kera. Lukuvuoden lopulla nöyrryin toteamaan, että perheeni ja omat voimavarani eivät riitä, ja päätin hidastaa tahtia. – Olin kuitenkin osoittanut itselleni, että minulla olisi potentiaalia korkeakouluopintoihin, jos aika niille tuntuisi myöhemmin oikealta. Voisi sanoa, että ns. henkinen tieni lähti liikkeelle siitä, kun tuona keväänä kävin Sannan Unelmakarttakirja kurssin läpi. 🙂

    Siitä kesästä lähtien olen romuttanut monia ennakkoluulojani ja uskomuksiani sekä saanut avattua sisempää olemustani niin itselleni kuin puolisollenikin. Kun vertaan tämän hetken tilannetta viime vuoden kevääseen, ne ovat kuin yö ja päivä. – Olen antanut puolisolleni tilaa lähestyä minua omin ehdoin, hän on saanut olemukseensa enemmän itsevarmuutta ja valoa, ja hän käy taas töissä kevyemmillä työajoilla. Minä olen koko kuluneen vuoden tutkaillut ja etsinyt mielenkiinnolla juttuja joista pidän sekä uutta kiinnostavaa tekemistä, ja olen päätynyt ammatilliseen koulutukseen, josta nautin kovasti. 🙂 Tuntuu, että olemme kumppaneina ja perheenä jossakin epämääräisessä välivaiheessa, jossa vielä hieman hapuillen haemme sellaista tilaa, jossa kaikki oikeasti loksahtaisi paikoilleen – mutta suunta on kuitenkin oikea. Ken tietää, minne tie johtaa.

    1
    like
    0
    love
    0
    haha
    0
    wow
    0
    sad
    0
    angry
    vastauksena käyttäjälle: Mikä on sinun voimalauseesi? #542
    Niar
    Keskustelija

    Tällä hetkellä se on ”Asiat järjestyy”.
    Viime viikolla kolahti ”Luonto kutsuu”.
    – Mikä milloinkin tuntuu sydämessä hyvältä. 🙂

    12
    like
    7
    love
    1
    haha
    0
    wow
    0
    sad
    0
    angry
    vastauksena käyttäjälle: Mistä sinä olet kiitollinen? #533
    Niar
    Keskustelija

    Olen kiitollinen
    rakastavasta kumppanista, joka tuo päiviini turvaa ja läheisyyttä.
    säteilevästä tyttärestä, joka on suuri ylpeyteni aihe ja opettajani.
    mukavasta kodista, jonka lempeässä ilmapiirissä on hyvä ladata akkuja.
    antoisasta työstä ja opiskelusta, joiden parissa saan käyttää käsiäni ja pääkoppaani.
    tulevista ja menneistä haasteista, jotka osaltaan auttavat minua kehittymään ihmisenä.

    Kiitos. <3

    0
    like
    0
    love
    0
    haha
    0
    wow
    0
    sad
    0
    angry
Esillä 7 viestiä, 1 - 7 (kaikkiaan 7)