Tiuku

Kirjoitetut vastaukset

Esillä 6 viestiä, 1 - 6 (kaikkiaan 6)
  • Julkaisija
    Viestit
  • vastauksena käyttäjälle: Miltä yksinäisyys tuntuu? #1424
    Tiuku
    Keskustelija

    Minulle yksinäisyydestä ja tunteesta on muodostunut trauma. Olen hoksannut tämän asian ihan vähän aikaa sitten. Olen miettinyt, että miksi oireilen ajoittain niin voimakkaan psyykkisesti ja kun olen pohtinut asiaa niin olen oivaltanut, että oireilu on liittynyt mm. tilanteisiin jossa olen jäänyt yksin selviytymään itseni ja asioiden kanssa.
    Omaan yksinäisyyteeni liittyy myös ajoittain pelko ottaa ihmisiin yhteyttä. Minulla periaatteessa on ihmisiä joille voisin soittaa tai pyytää tapaamiselle, mutta kun tulee mieleen soittaa niin en uskalla. Koen niin voimakasta huonommuuden tunnetta siinä tilanteessa suhteessa muihin ihmisiin, että ajattelen, etteivät he halua olla minun kanssa yhteydessä. Ajattelen, että heillä on muuta tekemistä. Minulla on myös ylpeyttä mukana. En uskalla näyttää omaa tarvitsevuutta ja läheisyyden tarvetta. Pelkään, että tulen torjutuksi sellaisessa tilanteessa.

    5
    like
    0
    love
    0
    haha
    0
    wow
    1
    sad
    0
    angry
    vastauksena käyttäjälle: \"Valitse, millaisilla ihmisillä ympäröit itsesi\" ?? #1423
    Tiuku
    Keskustelija

    Itse ajattelen tämän tarkoittavan sitä, että ympäröikö itsensä sellaisilla ihmisillä, jotka toimivat itseä kohtaan esim. alentavasti, määräilemällä, tai ylipäätään huonosti. Näissä tilanteissa voi valita onko tämänkaltaisten ihmisten kanssa vai etsiikö ympärilleen niitä, jotka kohtelevat toista ihmistä hyvin. Mielestäni tässä ei puhuta siitä onko esim. kiinnostuksen kohteet samat, tuleeko juttua toisen kanssa jne. vaan siitä kuinka toinen kohtelee itseä.

    • tätä vastausta muokkasi 2 vuotta, 2 kuukautta sitten Tiuku.
    1
    like
    0
    love
    0
    haha
    0
    wow
    0
    sad
    0
    angry
    vastauksena käyttäjälle: Kysymyksiä rakkaudesta Keijulta #1422
    Tiuku
    Keskustelija

    Hei Keiju! Minulla on haasteita parisuhteen muodostamisessa. Minun on vaikea muodostaa suhdetta sellaisen ihmisen kanssa, joka ei periaatteessa tarvitse minulta mitään. En luota siihen, että riitän omana itsenä ja että toinen rakastaisi minua ilman, että olisin jotakin ”ihmeellistä”. Huomatessani, että joku on minusta kiinnostunut, hän vaikuttaa potentiaaliselta kumppaniehdokkaalta ja lähestyy minua niin minulle tulee välittömästi alemmuuden ja huonommuuden tunne, alan jännittämään ja toimin torjuvasti. Mitä minun kannattaisi tehdä?
    Olen myös miettinyt sellaista asiaa, että jos ihmisellä on samanlaisia haasteita kuin itselläni esimerkiksi vaativuus, heikko itsetunto, jännittäminen jne. niin onko tällaisten ihmisten hyvä alkaa muodostamaan suhdetta yhdessä vai olisiko parempi, että toisella haasteet olisivat hieman erilaisissa asioissa? Reagoin erittäin herkästi toisen ihmisen vaativuuteen ja sen seurauksena minulle tulee voimakkaita jännitysoireita kehoon ja mieleen. Tunnetasolla toinen kuitenkin vetoaa ja tuntuu tutulta.

    • tätä vastausta muokkasi 2 vuotta, 2 kuukautta sitten Tiuku.
    1
    like
    1
    love
    0
    haha
    0
    wow
    1
    sad
    0
    angry
    vastauksena käyttäjälle: "Onko sinua katsottu lapsena rakastavin silmin?" #826
    Tiuku
    Keskustelija

    Hei, minulla on vähän samanlaisia kokemuksia. Isäni osoittaa katseella tai muilla eleillä oman hyväksyntänsä/hyväksymättömyytensä asioihin. Hän ei välttämättä sano mitään vaan osoittaa mielipiteensä kehonkielellä. Silmiin katsominen on myös vaikeaa, kun kohtaamme. Äitini taas on ollut jatkuvassa liikkeessä eikä ole pysähtynyt kohdalleni kuuntelemaan, puhumattakaan katsomaan minua. Jollakinlailla heidän molempien kohtaamattomuus on saanut minut epävarmaksi omissa ihmissuhteissani. Kuulostelen sitä, että mitä muut minusta ajattelevat ja haen hyväsyntää heidän katseesta ja olemisesta. Kun kohdalleni on sattunut ihminen joka katsoo minua lempeästi ja rakastavin silmin niin minulla menee todella pitkään, että luotan sen olevan totta. Oikeastaan epäilen sitä koko ajan ja se tuo haasteita ihmissuhteiden rakentamiseen. Kun ajattelen tätä niin tulen surulliseksi. Onneksi minulla on kuitenkin tukea tähän asiaan, jotta saan uudenlaista kokemusta ihmiseen luottamisesta.

    0
    like
    0
    love
    0
    haha
    0
    wow
    1
    sad
    0
    angry
    vastauksena käyttäjälle: Millä tavoin Sinä olet lempeä itseäsi kohtaan? #280
    Tiuku
    Keskustelija

    Olen ajatellut lapsuudesta saakka niin, että kaikki elämä on kaulan yläpuolella, siis vain ajatukset ovat merkittäviä. Minua ei ole tuettu siihen, että keholla on merkitystä hyvinvoinnille ja siihen, että kehoa tulisi kuunnella ja huomioida. Muutama vuosi sitten aloin tekemään tietoisesti töitä keho-mieli- kokonaisuuden yhdistämiseksi. Tilanne on ollut oikeastaan silloin niin huono, että en kokenut tuntoa juuri kehossa. Voin todella huonosti. Ajatukset olivat ahdistavia ja keho hirveässä jännitystilassa.
    Aluksi menin mindfullnes- kurssille, josta sain ensimmäistä kertaa sellaisen kokemuksen, että keho – ja mieli toimivat jollakin tavalla yhteydessä toisiinsa. Mindfullnes- kurssilla hoksasin, että minulla ei ole yhteyttä mm. jalkoihini. Kun kurssilla kehoitettiin viemään ajatukset jalkohin niin en tuntenut niissä mitään. Ajattelin sillon, että kosketuksen kautta tunto ehkä paranisi ja aloin sen vuoksi rasvaamaan iltaisin jalkojani, se auttoi vähän 🙂 Kehotietoisuutta on lisännyt itselläni myös joogan harrastaminen, ja ihan selkeästi ajatusten työstäminen siitä, että minulla ja kehollani on merkitystä tässä elämässä.

    0
    like
    0
    love
    0
    haha
    0
    wow
    0
    sad
    0
    angry
    vastauksena käyttäjälle: Erityisherkkyys ja joulun pyhät #279
    Tiuku
    Keskustelija

    Itseä ahdistaa myös tuleva joulu todella paljon. En tiedä tarkalleen mistä ahdistus johtuu, mutta ehkä siitä, että elämässä on joutunut käsittelemään niin paljon lapsuudenaikaisia asioita muihin perheenjäseniin verrattuna ja se näkyy tietyllä tavalla elämässä menestymisessä. Kun sitten jouluna kokoonnumme yhteen niin siellä peilaa omaa elämäntilannetta muiden tilanteeseen ja se ahdistaa. Koen varmaankin huonommuuden tunnetta siitä, että olen joutunut kompuroimaan niin paljon, että tietyt unelmat eivät ole ainakaan vielä päässeet toteutumaan.
    Toisaalta olen tyytyväinen siitä, että olen joutunut läpikäymään tiettyjä uskomuksia, ajattelumalleja toimintatapoja, koska olen sen kautta saanut joustavuutta ja armollisuutta itseäni kohtaan. Sukulaisten keskuudessa monesti huomaan sen, että muutamat eivät ole edes tietoisia omista uskomuksista, jäykistä ajatuksista yms. vaan kulkevat sitä omaa polkua pitkin puskien eteenpäin. Itsellänikin näitä edelleen on, mutta kun niistä on tullut tietoisemmaksi niin niitä osaa vähän kyseenalaistaa ja itseen osaa suhtautua hyväksyvämmin.
    Ehkä joulusta selviää jos pystyisi olemaan oma itsensä kaikissa tilanteissa, pitämään omat rajat ja voimaan hyvin vaikka ympärillä olisi aivan eri elmäntilanteessa olevia ihmisiä.

    0
    like
    0
    love
    0
    haha
    0
    wow
    0
    sad
    0
    angry
Esillä 6 viestiä, 1 - 6 (kaikkiaan 6)