Viannn

Kirjoitetut vastaukset

Esillä 4 viestiä, 1 - 4 (kaikkiaan 4)
  • Julkaisija
    Viestit
  • vastauksena käyttäjälle: Mikä asia tuo sinulle iloa juuri nyt? #1284
    Viannn
    Keskustelija

    Luonto, varsinkin linnut. Lintujen puuhien seurailu pysäyttää ajan ja kadottaa hetkeksi ahdistuksen ja kaikki pahat tunteet.
    Mitkä tahansa linnut käyvät. Kaupungin ahdistavassa hälinässä kesykyyhkyjen, naakkojen ja varpusten kauneus auttaa rauhoittumaan. Metsän siimeksessä piileskelevän, harvinaisemman linnun kohtaaminen sykähdyttää ja tuo kylmiä väreitä pitkän aikaa.
    Linnuilla on jotakin maagista viisautta.

    • tätä vastausta muokkasi 2 vuotta, 5 kuukautta sitten Viannn.
    0
    like
    0
    love
    0
    haha
    0
    wow
    0
    sad
    0
    angry
    vastauksena käyttäjälle: Erityisherkkyys ja joulun pyhät #303
    Viannn
    Keskustelija

    Samansuuntaisi fiiliksiä täällä. Kulutushysteria ja kaupoissa säntäilevät ihmiset, ihmisten hermostuneisuus kaiken ”pakollisen” ehtimisestä ja kerkiämisestä… jos mielii asioida julkisilla paikoilla, kohtaa väistämättä ilmassa väreilevän kollektiivisen levottomuusepidemian. Minulla on taipumus imeä itseeni ärsykkeitä ympäristöstä, jossa kulloinkin olen, sekä kiinnittää huomiota yksityiskohtiin ja ”tarrautua” niihin häiriöksi asti. Joulun alla näitä häiritseviä ärsykkeitä on tietenkin tavallista enemmän.
    Haaveilen sellaisesta mielentaidon saavuttamisesta, että pystyisin joskus hengittelemään itseni omaan ”kuplaan”, jonka sisällä voisin rauhoittaa itseni näissä ahdistavissa ympäristöissä…

    Sukuloinneissa niin ikään koen raskaana sen latautuneisuuden ja jännitteisyyden. Lähipiirissä on myös näitä perinnepakkomielteisiä (kaikella kunnioituksella), joiden varmistelu, odotukset ja hössötys tukahduttavat. Ymmärrän perinteiden merkityksen ja tärkeyden, mutta mielestäni ne kääntyvät itseään vastaan silloin, kun niistä tulee pakko: tehdään koska ”näin on aina tehty”…ja uudenlaiset ideat torpataan enemmän tai vähemmän jyrkästi. Tältä tuntuu eritoten, kun käymme puolisoni sukulaisia tapaamassa, jolloin minua vaivaa se, ettei asioista keskustella.

    Tämä on minulla toinen vuosi, kun ehdottelin puolisolleni pakenemista Eevin tavoin johonkin rauhaan…Tunnen samoin surua siitä, että sukuloiminen ei tunnu niin mielekkäältä, kuin olen pitkään todistellut itselleni. Lapsuudesta nuoruuteen ja varhaisaikuisuuteen asti olen kuvaillut itseni perhekeskeiseksi ihmiseksi, jolle samalla paikkakunnalla asuvien sukulaisten joukosta löytyy myös hyviä kaverisuhteita. On ollut ihmissuhdekriisin paikka tajuta, ettei oikeastaan koekaan oloaan kotoisaksi suuren osan sukulaisista kanssa. Joulu jännittää, koska ajattelen tämän kihelmöivän pintaan.

    Ihana tämä uusi foorumi. Kirjoittaminen helpottaa.
    Vielä kun ehtii vaihdella ajatuksia ennen joulua, olisi ihanaa jos tänne tulisi joku yhteinen rauhoittumisharjoitus kaikille meille jouluahdistujille 🙂

    0
    like
    0
    love
    0
    haha
    0
    wow
    0
    sad
    0
    angry
    vastauksena käyttäjälle: Koetteko epämääräistä taustalla olevaa huolestuneisuutta tai alavirettä? #302
    Viannn
    Keskustelija

    Erittäin tuttu olotila myös minulle. Olen alkanut miettiä, hellittääkö tämä koskaan, ja haluaisinkin kuulla, miten muut huolipussit pystyvät nauttimaan elämästä ja nostamaan virettä positiivisemmaksi ja toiveikkaammaksi.

    Minulla tätä tausta-ahdistusta ja huolestuneisuutta tuntuvat ylläpitävän tällä hetkellä liian isot asiat: maailman tilanne niin ilmaston ja rauhan osalta, päivittäin tapahtuva eläinten ja ihmisten kaltoinkohtelu ja pahoinvointi, sekä samalla ihmisten välinpitämättömyys… Minulle itselleni on luontevaa elää kaikin puolin ”kestävällä” tavalla, mutta koen voimattomuutta koska minulla ei ole valtikkaa, jolla voisin pelastaa tilanteen yksin, kuin supersankarielokuvissa. Tiedän, että yksin ei tarvitse pärjätä, ja kukin tekee voitavansa. Vaan kun minusta tuntuu, että ihmiskunnan yksimielisyys ja yritys tehdä voitavansa asioiden eteen on liian pientä, ja meitä yrittäviä on liian vähän.

    Pystyn tekemään ”tavallisia” juttuja ja nauttimaankin niistä, mutta huoli ja alavire ovat taustalla läsnä joka päivä, mikä on raskasta. Olisi mukava kuulla, löytyykö samantapaisia maailmantuskailijoita, ja miten jaksatte iloita elämästä ilman rämpimisen tunnetta.
    🙂

    0
    like
    1
    love
    0
    haha
    0
    wow
    0
    sad
    0
    angry
    vastauksena käyttäjälle: Yksinäisyys #300
    Viannn
    Keskustelija

    Niinan viestissä varsinkin ensimmäisessö kappaleessa oli tuttua. Vaikka hakeudun jonkin verran ”ihmisten ilmoille”, kohtaaminen on minulle luontevaa, tarvittaessa sopeudun kanssakäymiseen ja taidan small-talkin jne. samalla minua tavallaan jännittää ja tunnen oloni ulkopuoliseksi ja yksinäiseksi. Menneisyyden huonojen kokemusten jälkeen olen onnistunut selättämään ujouden, mutta sisälläni velloo muita haittaavia tuntemuksina ja fiiliksiä. Minusta tuntuu usein, että kuulun aina porukassa johonkin marginaaliin, jonka on vaikea tulla ymmärretyksi, mikä johtaa lamautuneeseen oloon ja vetäytymiseen.
    Olen nuori aikuinen ja pohdin jatkuvasti, tulenko löytämään elämäni aikana tasapainon aidosti tyydyttävien ihmissuhteiden ja yksinäisyyden välille. Tuntuu että kaipaan sitä samanhenkistä porukkaa, jonka kanssa tietäisi jakavansa samat arvot ja kiinnostuksen kohteet, joista olisi mahdollista keskustella syvällisemmin.
    Minulla on pari läheistä lapsuudenystävää ja rakastava puoliso, joiden kanssa oleminen on luontevaa. Heistä olen kiitollinen. Koenkin välillä myös syyllisyydentapaista oloa myös siitä, että eikö minun pitäisi olla vain kiitollinen heistä, eikä haikailla ja murehtia yksinäisyyttä.

    0
    like
    0
    love
    0
    haha
    0
    wow
    0
    sad
    0
    angry
Esillä 4 viestiä, 1 - 4 (kaikkiaan 4)